Lopen Luutalammin nurkilla

 

Aprillipäiväksi luvattiin oivallista retkeilysäätä joten metsäänhän mekin sitten mentiin.

Ajelimme Lopelle Komioon ja tarkemmin Luutalammin nurkille.

Kiersimme lenkkimme vastapäivään.

Luutalammintie oli vielä suljettuna autoliikenteeltä joten jätimme biilin Pilpalantien varressa olevalle parkkipaikalle.

Tietä pitkin kävely ei haitannut vallankin kun liikennettä ei todellakaan ollut. Jalkain alla tuntui että tie oli vielä liian pehmeä isommalle autotrafiikille eli sulkupuomi oli aiheellinen.

Kun saavutimme tien puolenvälin pienen parkkipaikan livahdimme sen nurkalta tutulle polulle metsän siimekseen. Tästä olimme useasti menneet ja niinpä nytkin.

Polku kiemurteli hetken suon laidassa kunnes saavutimme Luutalammin eteläisen pään. Reitti jatkui paikoin aika kosteana mutta oli silti käveltävissä.

Lammin rannalla oli vielä hieman jäätä mutta kauempana pilkotti avovesi. Ja sieltä kaukaa kailotti telkkä tai jokin muu sorsaeläin kevään tuloa.

Lähdimme kiertämään lampea sen itäistä rantaa pitkin. Tämä on mukava polku joka kulkee aivan veden äärellä. Muutama märempi kohta ei menoa haitannut.

Eteenpäin vievät heiveröiset sillat vaativat tarkkaa askellusta mutta pääasiassa kulku oli keväisen kepeää.

Tuo valkoinen lätkä tarkoitti polkujen risteystä. Suoraan jatkaen olisi päätynyt niemen kärkeen. Me jatkoimme tästä tallotumpaa polkua oikealle.

Klassinen otos Lapin maisemasta Luutalammilla.

Parista reitille osuvasta järeämmästä vesiesteestä selvittiin kiertämällä.

Luutalammin itäistä rantaa sopii kulkea vain lintujen pesimäajan ulkopuolella. Olimme siis liikkeellä just oikeaan aikaan.

Ja niin saavutimme lammin pohjoisen pään nuotiopiirin ja pääsimme mukavasti valmiille tulille. Hauska oli myös tavata suomenlapinkoira Taika, jonka mielestä koira ei voi koskaan saada liikaa rapsutuksia.

Paistelimme makkarat auringonpaisteessa ja keitimme vielä kuumat juomat jälkkäriksi. Tässä kelpasi istuskella. Ei tullut kylmä.

Taukopaikan ohjeisiin oli valittu mielenkiintoiset kielet.

Luutalammin nuotiopiiri on esteettömän reitin päätepiste. Me astelimme leveää väylää alueen ison parkkipaikan suuntaan.

Kuljimme hetken tietä ja hieman ennen isoa parkkipaikkaa läksimme metsäpolulle.

Kuljimme leveää väylää kulotetun metsän nurkilla. Komiolla poltetaan eri metsäalueita säännöllisesti luonnon monimuotoisuuden lisäämiseksi.

Ison kosteikon jälkeen siirryimme kapeammalle metsäpolulle. Ja mäkiseen maastoon.

Reitti vei hienoon sammaleiseen metsään. Vielä ei kuulunut kuin tinttien ja varislintujen ääniä. Pienet muuttolinnut eivät olleet vielä löytäneet tänne asti.

Pitkiä ylämäkiä seurasi pitkä alamäki jonka juurella aurinkoinen penkki odotti meitä pitämään pientä taukoa. Repuista löytyi vielä herkkuja eikä tunnelmassa ollut valittamista.

Hyvän tauon jälkeen retki jatkui hieman tasaisemmassa maastossa. Polkukin muuttui leveämmäksi.

Lopulta saavutimme Luutalammintien ja jäljellä oli vain helppo kävely autolle.

Päivän reissun pituus oli osapuilleen kahdeksan kilometriä. Saimme kävellä vaihtelevassa maastossa. Ensin miltei sulan lammin rannalla ja sitten komeassa metsässä.

Ja aurinko paistoi koko ajan.