Talviaamu Aulangolla

 

Viimetalvesta poiketen nyt riittää lunta ja pakkasta tänne eteläänkin. Läksin arkiaamuna Hämeenlinnan Aulangolle tutkistelemaan valkeaa maisemaa. Puistometsässä kiemurteleva yksisuuntainen autotie oli onneksi priimakunnossa, vaikka ehkä entistä kapeampi.  Sitä pitkin ajelu vei talviseen ihmemaailmaan.

Näkötornin parkkipaikalta kävelin kapeaa lumista polkua tornin juurelle näköalatasanteelle. Tavallisesti tässä kulki leveä baana, mutta nyt se oli jossain hangen alla. Aurinko oli noussut hetkeä aikaisemmin ja se lupaili komeaa helmikuun alkua.

 

Maisema näköalatasaanteelta avautuu suunnilleen itään yli Aulangonjärven. Aamun sininen hämäryys ei ollut ihan vielä vaihtunut auringonpaisteeseen. Tämä kansallismaisemaksikin kehuttu näkymä ei vanhene koskaan.

Näkötorni oli suljettuna, kuten taisi olla koko viime kesän. Toivotaan, että tulevana suvena olisi taas mahdollisuus kavuta kivisiä portaita tornin huipulle.

Eipä näkynyt vielä hiihtolatuja järven jäällä Lusikkaniemen ympärillä. Metsässä niitä kyllä näytti puikuloivan.

Karhunluolalle laskeutuvat portaat näyttivät pitkältä ja vaaralliselta liukumäeltä. Arvelin ettei takamukseni kestäisi tuollaista menoa ja jätin sovinnolla luolalla vierailun keväälle.

Hyvin tallottu polku johdatti tornin ympäri. Tornin takana puinen tornikahvilarakennus nukkui syvää talviunta.

Kotimatkalla pysähdyin vielä näppäämään kuvan Ruusulaakson paviljongista.