Eräänä elokuisena aamuna Hämeenlinnalainen lauluntekijä Jukka Salminen lähti kävelemään kohti Santiago de Compostelaa.Aloituspaikkana hänellä oli klassisesti St Jean Pied de Port Ranskan puolella. Sieltähän Santiagoon on osapuilleen 800 kilometriä.
Hän halusi toteuttaa haaveensa kävellä Camino Frances yksin.
Pyreneiden ylitys sujui Salmiselta sateessa ja sumussa, kuten niin monilta muiltakin.
Syvästi uskonnollisena miehenä hän siivitti matkaansa virsien veisuulla.
Mutta sitten miehen kävelytahti muuttui ja hän alkoi ahmia kilometrejä.
Päivän taivalluksen hän aloitti jokaikinen aamu paljon ennen auringon nousua, tähtitaivaan alla.
Elokuisessa Espanjassa tällä tavoin yleensä pyritään välttämään iltapäivän helteessä kävely. Salmisen etapit olivat niin pitkiä, että hän oli vielä päivän kuumimpaan aikaan polulla. No, eipä se juuri häntä haitannut...
Salminen käveli tuon 800 kilsaa 22 päivässä, mikä tekee huimat 36 km per päivä. Ylikin, jos tarkkoja ollaan.
Ilman suurempia juonipaljastuksia voin kertoa, että loppumatkasta hän hilppaisi 50 km päivässä.
Minne Salmisella oli kiire? Sitä ei kirjassa kerrota. Hän ei jäänyt ihastelemaan Burgosin mahtavaa katedraalia, ei Arzuan sympaattista ilmapiiriä.
Jalkaparoilleen hän ei suonut ainuttakaan lepopäivää.
Kirjan sävy on silti positiivinen ja läsnäolevan uskonnollisuuden värittämä. Matkaaja sai voimaa kuuntelemalla evankeliumi-tekstejä ja huikkaamalla virren aamun hämärissä.
Hän löysi ilonaiheita ympäröivästä luonnosta, kanssavaeltajista ja kuntonsa kestämisestä.
Entä kävelikö Salminen yksin Camino Francesin, kuten oli haaveillut?
Niin, onnekseen myös hän löysi samaan suuntaan vaeltavia ihmisiä, joiden kanssa halusi taivaltaa päivän tai kaksi silloin tällöin.
"Yksin kuljen, mutta yksin kulje en" on eräs kirjan tärkeistä ajatuksista.
Ja hei: olen bongannut Salmisen Helsingin lentokentällä mukanaan ryhmä Caminolle meneviä ens`kertalaisia....Buen Camino!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti