Aulangon järven ympäri

Kun kelit ovat niin omituisia, täytyy niistä ottaa ilo irti! Aika harvoin tulee kierrettyä Aulangon järvi joulukuussa.

Vallankin, kun en hiihdä tai luistele.

Metsä on märkä ja kurainen, johtuen Itsenäisyyspäivän myrskystä.

Kuolleiden lehtien peittämä polku on niljakas, kuin mikä!

Kierretään järvi tällä kertaa myötäpäivään.
Vaihtelu virkistää!

Auto on jätetty ulkoilumajalle parkkiin.

Metsä on täynnä virtaavaa vettä.

Tässä voisi jo olla kunnon hanki.
Nyt sensijaan kaikki on kauniin vihreää...

Mukana muutaman tunnin retkellä on 50 litrainen täyteen pakattu reppu siksi, että sitä testataan tulevien koitosten varalle.

Aulangon torni.
Siellä se kohoaa lehdettömän metsän keskellä.
Joka kerta, kun otan siitä kuvan, sen ikiaikainen olemus kasvaa tiukemmin tajuntaani.

Kärmeskalliolla piski pidetään turvallisuussyistä remmissä.

Kärmeskalliolta laskeutuu polku jyrkästi, ja liukkaasti, järven rantaan.

Metsässä virtaava puronen muodostaa täällä minikokoisen vesiputouksen ja pitkältä matkalta kerääntynyt vesi päätyy järveen.














Tukevat pitkokset seuraavat tarkasti rannan muotoja.

Pitkosten jälkeen päädytään pellon laitaan.
Tai järveltähän tuo kyllä näyttää...

Pitkospuut vievät takaisin oikean järven rannalle.

Joulukuinen aurinko paistaa niin kovin matalalta.

Alempana talviteloilla olevia paatteja.

Kalastuksesta jotain tietävät ymmärtänevät tämän...

Kiva retki lähestyy loppuaan.
Aulangon puistometsä on hieno, sen tuntevat monet.
Mutta myös Aulangon järvi kannattaa kiertää vähintäänkin kerran vuodessa. Se on upea metsäalue ihan kaupungin kupeessa.

Edellinen järven kierto elokuisessa kesäkelissä.