sunnuntai 13. joulukuuta 2015

Hämäläisten Härkätiellä

Olisipa hienoa, jos meillä täällä Suomessa olisi oma, toimiva pyhiinvaellukseen verrattavissa oleva kävelyreitti. Reitti, jota voisi taivaltaa myös ilman uskonnollisia taka-ajatuksia.

Tällä tarkoitan sellaista, jolla yöpymismahdollisuuksia, ja ruokaa, olisi likimain 20 kilometrin välein, eikä kokoajan tarvitsisi talloa autotien laitaa (jos joku lukijoistani tietää moisesta reitistä, ilmoittautukoon heti!)

Hämeen härkätie voisi olla sellainen.




Heikki Saari taivalsi 2007 vaimonsa kanssa historiallista Hämeen härkätietä Turusta Hattulaan.

Käveltävää oli 160 kilometriä ja pariskunta oli varannut retkeen viikon: kuusi kävelypäivää ja yhden lepopäivän.

Kohtalaisen rohkea suunnitelma, sillä käveltäväksi tuli näin peräti 27 kilsaa päivässä.

Ja niinhän siinä kävikin, että liian pitkät päivämatkat lyttäsivät toiveikkaat vaeltajat.
Oman tutun lisänsä toi tyypillinen kesäsää, joka kasteli kulkijat säännöllisesti ja tarkkaan.



Hämeen härkätie kulkee osin perinteistä soratietä, mutta varsin usein asfaltoitua autotietä. Sellaisella kävely ja jatkuva autojen väistäminen ei ole kovin kivaa.
Koivet väsyvät kovalla kävelyyn ja pakokaasut yskittävät.
Pariskunta joutuu turvautumaan autokyyteihin tämän tämä, jotta matka edes jotenkin taittuisi. Olosuhteet vain ovat sellaiset.

Kirjan sivuista suurin osa käsittelee kävelemisen filosofiaa, reitin historiaa, kiireettömyyttä ja vapautta. Kirjoittaja pohdiskelee globalisaatiota ja ajan merkitystä ihmiselle. Hän kaivautuu askelten toistuvassa tahdissa ihmismielen syvyyksiin.

Hämeen härkätie olisi sopivan mittainen uudelleen löydettäväksi ja kehitettäväksi vaellusreitiksi. Kun vain joku päättävässä asemassa oleva näkisi sen potentiaalin!
Reitti kaipaisi yöpymis- ja ruokapaikkoja, sekä paikoitellen uudelleen linjausta siten, että ei tarvitsisi kävellä autoille tarkoitettua tietä.



Heikki Saari vaimonsa kanssa saa reissunsa joten kuten käveltyä. Liian pitkät päivämatkat, sade, rakot ja turhan painavat reput syövät vaeltajia.

Ja kun he lopulta saavuttavat Hattulan Pyhän Ristin kirkon, on se lukittu.

4 kommenttia:

  1. Aika metkaa, me matkasimme eilen Kuninkaantietä Turusta mutta emme kävellen.

    VastaaPoista
  2. Hei ja kiitos viestistäsi. Suomessa on aika monia historiallisia reittejä. Pitäisi oikein ajan kanssa tutkia, missä ne kaikki kulkevat.
    t. Tiina

    VastaaPoista
  3. Entäpä tämä reitti Sastamalasta Poriin päin:
    http://www.wanhaharsu.com/page.php?id=217

    Itse teimme päiväretkenä tuon alun eli Karkku-Sastamala -välin (n. 20 km) viime kesänä, kivaa oli:
    http://kukkahattuinen.blogspot.fi/search/label/kirkkovaellus

    VastaaPoista
  4. Hei Esikko! Ja kiitos viestistäsi. Täytyy tarkemmin perehtyä tuohon ehdottamaasi reittiin, jo ensisilmäyksellä se tuntuu tosi mielenkiintoiselta.
    t: Tiina

    VastaaPoista