Jos Barcelonan retkellä käy niin, että hyvistä ja aikaisista yrityksistä huolimatta ei pääse tutustumaan Sagrada Familiaan, ei kannata heittää kirvestä kaivoon. Kohtuullisen kävelymatkan päässä on nimittäin Sant Pau Recinte Modernista. Me tulimme Sagradan portille puoli tuntia porttien aukeamisen jälkeen, mutta aamupäivän liput olivat jo loppuneet ja olisimme saaneet ostaa liput vasta klo 17.30 sisäänpääsyyn. Siispä katse toisaalle:
aivan liki Sagrada Familiaa lähtee Avenue Gaudi halkomaan kortteleita.
Tätä pitkin kävellessä saa Sagrada Familian rakennustyömaahankin ihan uuden kuvakulman.
Tuo kirkko on vuosi vuodelta mahtavampi, mutta valmistuuko se koskaan?
Avenuen toisessa päässä on Katalonialaisen modernismin kukkanen, joka rakennettiin 1902-1930 sairaalaksi nimeltä Hospital de la Santa Creu i Sant Pau.
Tämä upea rakennus toimi sairaalana vuoteen 2009. Yleisölle se on ollut jälleen avoinna vuodesta 2014.
Arkkitehti Lluis Domenech i Montaner (1849-1923) suunnitteli myös kuuluisan Palau de la Musica Catalanan Barcelonan keskustaan.
Siinä huikeassa rakennuksessa on paljon samaa, kuin tässä arkkitehtuurin riemujuhlassa.
Rakennuksen aulassa on pienoismalli alueesta.
Tässä kuvaaja on jättänyt kuvasta pois oikealla olevan päärakennuksen.
Tutustumisen aluksi vierailija johdatetaan päärakennuksen pohjakerrokseen.
Täältä kuljetaan tunnelia pitkin keskelle piha-aluetta.
Tällainen rakennusprojekti vaati tietenkin paljon pesetoja.
Suurin lahjoittaja oli pankkiiri Pau Gil, joka testamentissaan jätti runsaasti varoja rakennustyöhön.
Myös vanhojen sairaaloiden varakkaat potilaat avustivat varojen kasaamisessa.
Piha-alueella pääsee ihailemaan rakennusten koreaa ulkoasua.
Pavilioneja on kaiken kaikkiaan kymmenen, joista kolmeen pääsee tavallinen turisti sisälle. Lisää tiloja avautuu yleisölle, kun restauraatio edistyy.
Osassa rakennuksista on erilaisten terveys- ja ympäristöjärjestöjen toimitiloja, ja historiallisia arkistoja sekä kansainvälisiä yliopistotiloja.
Sant Rafael Pavilionissa on vaihtuva keramiikkanäyttely, mutta myös jättimäinen valokuva salin aikaisemmasta käytöstä.
Hienoja ovat keskilattian lämmittimet.
Eivätkö nuo ikkunat olekin hämäävän Gaudimaisia?
Domenech i Montaner halusi rakentaa potilaille kauniin ja rauhoittavan ympäristön, jossa olisi helpompi toipua sairauksista ja vaivoista.
Myös piha-alue valjastettiin samaan tarkoitukseen. Hedelmäpuut, tuoksuvat yrttipenkit ja lääkekasvit koristavat näkymiä.
Puiden katsottiin myös puhdistavan ilmaa, viilentävän kesällä ja lämmittävän talvella.
Kun pihalta katsoo läpi päärakennuksen, näkee tutun silhuetin.
Aivan kuin kaksi suurta arkkitehtia olisi pelannut yhteen.
Ja varmaan pelasivatkin, sillä nämä heidän rakennelmansa kohosivat samaan aikaan.
Päärakennuksen huikeassa aulassa on muistettu rahoittaja Giliä.
Myös mahtavan portaikon kaiteet on koristeltu G-kuviolla.
Tässä näkymä Avenue Gaudille.
Sagrada Familia näyttäisi olevan aivan kivenheiton päässä.
Oikeasti sinne on matkaa puolisen kilsaa.
Sant Pau Recinte Modernistan päärakennuksessa on korkea, kirkkoa muistuttava sali.
Se on yltäkylläisesti koristeltu kivileikkauksilla ja keraamisella mosaiikilla.
Keramiikkaa ja mosaiikkia on runsaasti kaikissa alueen rakennuksissa ja saleissa.
Keramiikalla päällystetyt seinät oli helpompi pitää puhtaina.
Värit ja kauniit kuviot olivat myös tärkeitä potilaiden viihtymisen kannalta.
Näkymä sairaalan pihalle.
Kuin suoraan satukirjasta.
Kauniita yksityiskohtia riittää katosta lattiaan.
Maltan risti on hyvin edustettuna.
Meikäläisellä se vie ajatukset aina temppeliherrojen ritarikuntaan. Järjestön vaikutus euroopan historiaan oli suuri satoja vuosia sitten...
... ehkä heitä edelleen on keskuudessamme.
Tämä kuva on vuodelta 1930, jolloin sairaala virallisesti otettiin käyttöön.
Arkkitehti Lluis Domenech i Montaner ei koskaan nähnyt mestariteostaan valmiina, sillä hän kuoli seitsemän vuotta ennen avajaisia.
Hänen työnsä vei päätökseen poikansa Pere Domenech i Roura.
Komean kierroksen voi päättää herkullisesti: Avenue Gaudilla on useampikin mahdollisuus nauttia churro con chocolate,
tai xurro amb xocolata, kuten katalaanit sen sanovat.
Tulossa vielä pari juttua Barcelonasta...
Ajatella, että tällaista rakennettiin joskus sairaalakäyttöön, upeaa ja kaunista. Eipä ole enää varaa.
VastaaPoistaMoi! Onhan tuo huikea. Nykyäänkin pitäisi enemmän miettiä potilaiden viihtymistä ja pistää siihen muutamia euroja lisää. Paljon turhempaakin laitetaan miettimättä rahaa.
Poistat.Tiina