Kävelyllä Hämeenlinnassa

Nyt ei lähdetäkään merta edemmäs kalaan, vaan käppäillään ihan vaan järven rannalla.

Vanajavesi ympäröi Hämeenlinnan keskustaa, joten otetaan siitä ilo irti.

Jos Hämeenlinnan kuuluisaa rantareittiä vähän laajentaa, se kulkee myös tästä, eli uimahallin kupeesta.

Aikoinaan meillä oli kaksikin kivaa laivabaaria: Tyyne ja Teemu.

No, siitä on aikaa jo useampi vuosi.
Teemu alkoi vuotaa öljyä ja hinattiin pois... eikä Tyyne näytä voivan yhtään sen paremmin.

Leveä kulkuväylä Paasikiventien ja jorpakon välissä.

Kyllä tässä kelpaa kävellä.

Luonto puskee esille hoidetustakin pientareesta.

Kävelyreitti seuraa tarkasti rantaa.

Vesi on nyt poikkeuksellisen matalalla Lempäälän kanavan juoksutusten takia.

Hauskan mutkan takaa esille tulee Paasikiventien silta.
















Sillan toisella puolen häämöttää kulttuurikeskus Verkatehdas.

Alkuperäinen verkatehdas perustettiin 1895 ja se toimi 1963 asti.

Nykymuodossaan se avattiin 2007. Kiinteistössä on leffateatteri, konserttisali ja sen sellaista kaupunkilaisten iloksi.

Tälle puolen vettä Baijerilainen oluttehtailija J.F Schmausser rakennutti tämän jugendtalon kaupunkihuvilakseen 1902.

Aikojen saatossa se on ollut monessa käytössä, mutta nyt taas asuinrakennuksena.

Sorsapariskunta uiskentelee syksyisissä väreissä aivan upean jugendhuvilan edustalla.

Sitten tullaankin jo Vanajanveden sillalle.

Tämä on ollut koko kesän remontissa, sillä sen päällyste aaltoili oikein kunnolla.

Remontti valmistunee nyt syksyn aikana.

Sillan alituksen jälkeen saavutaan Hopealinjan satama-alueelle.

Hopealinja on Suomen suurin sisävesivarustamo viidellä laivalla. Ne liikennöivät Hämeenlinnan, Valkeakosken ja Tampereen vesillä.

Sataman nesteytyksestä huolehtii kesäaikaan Rantakasino. 

Se on rakennettu 1955. Muutama vuosi sitten se sai jo purkutuomion, joka sittemmin siirrettiin hamaan tulevaisuuteen.

Kävely jatkuu rantaa pitkin.

Vastapäätä on Varikonniemi, johon on kaavailtu uutta asuinaluetta.

Voisihan tuo jäädä rakentamattakin...

Kävelytien laidassa vanha hopeapaju tavoittelee veden pintaa.

Aika hyvin se näkyy kasvavan tuossakin asennossa.

Puiden takaa pilkottaa jokin vanha tiilirakennus.

Hämeen linna.
Sen rakentaminen aloitettiin 1200-luvun lopulla, ja korjaustöitä riittää nykyäänkin joka vuodelle.

Siinä se koreilee auringossa.

Linnanpuiston rannassa on suosittu venelaituri.

Vielä siinä on paatteja, mutta aivan pian ne siirretään talviteloille.

Komeat hopeapajut reinustavat linnaan johtavaa rantareittiä.

On se vähän harmi, ettei näillä puilla ole kunnollista syysväritystä.

Rantareitti kulkee linnan ja jorpakon välissä.

Tuohon pyöreään tykkitorniin pääsee sisälle ihan ilmaiseksi... eli kohta vieraillaan siellä.

Linnan vieressä on entinen tykistömuseo, nykyinen Museo Militaria.

Siellä on tykistön lisäksi esillä pioneeri- ja viestintäjuttuja.

Järven suunnasta katsoen linna näyttää oikein komealta.

Museo Militarian puolelta linnan pihalle pääsee tukevaa puusiltaa pitkin.

Onkohan tässä joskus ollut nostosilta yli vallihautojen?

Hämeen linna mainitaan kirjallisissa lähteissä ekan kerran 1308.

Mahtoiko kyseessä olla kehut, haukut vai keskiaikainen vitsi?

Linnan muurien yli on hyvä tähystellä Vanajaveden liikennettä.

Vastarannalla pilkottaa Sairionranta ja sen takana Aulangon ihanainen puistometsä.

Tässä sisänäkymä pyöreästä tykkitornista.

Kerrosten välissä on tietenkin ammoin ollut puulattia.

Näkymä tykkitornista kaupungin suuntaan, sinne mistä just käveltiin kohti linnaa.

Vaikka eihän siellä paljon taloja näy.

Myös linnan leivintupaan on vapaa pääsy.

Linnassa on meneillään haarniskanäyttely ja lasten iloksi tänne on roudattu pari legoritaria.

Aika hieno optinen harha :)

Linnan sisäpihalla on mukavan kraavi tunnelma.

Linna näyttää rakentuvan kivistä kuin joku transformeri.

On aika päättää tämä aurinkoinen kävely.

Linnan alueelta kaupungin suuntaan kuljetaan jykevän tiilikaaren alitse.

Vallihautojen remontti on ollut käynnissä jo useamman vuoden.

Kesällä linnan valleilla laidunsi viikottain lammaslauma parturoimassa kasvustoa.

Lopputulos on kyllä hieno.

Linnalle johtava tie on Kustaa III:n katu.

Se on arvokkaan näköinen hopeapajuineen ja mukulakivineen.



Tämä oli yksi Hämeenlinnan kivoista kävelyreiteistä, kaunis ilma teki siitä vielä mukavamman.