Barcelona: kävelyä ja vähän muutakin

Barcelona, katalonian helmi.

Ja orvokki.

Kävellään muutama hetki, ihan vaan katsastetaan maisemia.

Barcelonaan nousee uusia tapas-paikkoja kuin sieniä sateella.

Tässä paikassa olut oli hyvää, mutta tarjoilija halusi välttämättä laittaa valitsemamme eineksen mikroon... noin viideksi minuutiksi.

Mutta siis olut oli hyvää.

Carrer de Santa Anna oli tälläkin reissulla kotikatuni.

Se on ensteks hyvällä paikalla lähellä melkein kaikkea.

Pakko laittaa tähän myöhäisen yön näkymä Santa Annalle.

Päivisin vilkas katu on lopultakin hiljentynyt.

Ja suunnilleen sama aamuisessa valossa.



Ei tarvitse mennä merta edemmäs kalaan, kun ihan hotellin partsiltakin näkyy upeita rakennuksia.





Ja sitten takaisin kävelylle...











Casa de Libro on iso ja kaunis kirjakauppa Rambla de Catalunyalla.

Tykkään käydä täällä ihan tuon takaseinän viidakon takia.




On täällä kyllä paljon kirjojakin.

Tässä muistutus siitä, että olemme kaksikielisellä alueella.

Meren katedraali kertoo Santa Maria del Mar-katedraalin rakentamisesta. Ja niistä ihmisistä, jotka kantoivat raksalle kiviä hartiavoimin.

Vaan miksi tuijotella kirjankansia, kun voi hilppaista katsomaan kirkkoa itseään.

Siinä se on: Santa Maria del Mar.

Se rakennettiin alunperin meren rannalle, mutta vuosisatojen kuluessa kirkon ja meren väliin on tullut "muutama" kortteli kaupunkia.

Ja leveitä autoteitä.

Katedraalin pääovessa muistetaan raskaita lohkareita raahanneita mies- ja poikaparkoja.

Santa Maria del Mar on kuuluisa huikeasta akustiikastaan.

Katedraali rakennettiin vauhdilla 54 vuodessa. Ja valmista tuli vuonna 1383.

Yleensähän näitä pykätään vuosisata tai kaks.

Espanjan sisällissodan aikana kirkon sisustus tuhottiin, ja se on edelleen aika koruttomassa kunnossa.

Katedraalin sisällä on lisää muistomerkkejä raksamiehistä.

Kivet kannettiin Montjuic-vuorelta, joka silloin oli kaukana kaupungin ulkopuolella.

Kivien kanniskelusta toisenlaisiin tunnelmiin...

Tämä rakennus on entinen kauppahalli Mercat del Born.

Kauppahallin lopetettua rakennuksesta piti tehdä kirjasto, mutta rakennustöiden alettua lattian alta löytyikin jotain ihan muuta.

Sieltä paljastui kappale vanhaa Barcelonaa.

Nämä eivät ole mitään kivikautisia, vaan ne on ajoitettu aika uusiksi, eli 1600-lukulaisiksi.

Kirjastohanke hylättiin ja vanha kauppahalli suojelee nyt näitä raunioita.
















Ja sitten onkin jo hiukopalan paikka.





Barcelonassa se on aina yhtä hauskaa.
Ja tikuista paljastuu, ettei tämä vihreä ollut ensimmäinen...













Pienen tauon jälkeen luodaan silmäys arkkitehtuuriin, ei kuitenkaan Gaudiin.

Palau de la Musica Catalana.

Tämä arkkitehti Lluis Domenech i Montanerin konserttitalo valmistui 1908.









Palau de la Musica Catalana on kuuluisa mosaiikeistaan, pylväistään, patsaistaan, yltäkylläisestä koristelustaan, sekä valon juhlasta konserttisalissaan.

Alkuperäinen lippuluukku on kun suoraan sadusta.


Miksi tällaisia ei enää rakenneta? Milloin teräksestä ja suorista linjoista tuli joku kauneusihanne?










Tällä kertaa emme päässeet tutustumaan sisätiloihin, se jää seuraavaan Barcelona-reissuun.





Harmi, mutta onpahan hyvä syy tulla toistekin.

Palaun edessä hyörii matkalaisia kuvaamassa koreaa rakennusta.

Muutama kortteli Placa de Catalunyaa kohti ja vastaan tulee pilkkutautinen talo.



Akvaarioihmiset tietävät, mistä puhun.




Jos jollakulla on tietoa tästä, laittakoon viestiä.

Kävelimme kierroksemme espanjan kansallispäivänä ja jopa Placa de Catalunyalla näkyi espanjan lippuja.












Vieläköhän yksi juttu Barcelonasta tupsahtaisi...