Koska talvinen aurinko ei vaan suostu näyttäytymään, on parasta lähteä metsäretkelle pilvisen tuhruisessa kelissä.Kun jättää auton Heinisuon pikkaraiselle parkkipaikalle, täytyy tietä jatkaa eteenpäin muutaman kymmenen metriä, kunnes opasteet viittelöivät polulle.
Heinisuon polku on jäinen ja liukas, kovan käytön tallaama, joten turvallisempi on kulkea polun vieressä.
Paitsi jos on koira.
Osa niistä on ehditty raivata pois reitiltä, mutta monet odottavat vielä sahan kosketusta.
Rankojen kiertäminen onnistuu kahlaamatta umpihangessa.
Suon ylittävät pitkospuut ovat ilman piikkareita kulkeville hengenvaaralliset.
Pitkospuita rakastavaa koiraa ei sen sijaan mikään pitele poissa pitkoksilta.
Suon jälkeen livahdetaan taas metsän kätköihin.
Vielä yksi pitkossilta ylitetään ennen autotielle saapumista.
Tuon sillan alla on kovillakin pakkasilla sulaa vettä, joten siinä on parasta pysytellä jäisillä lankuilla.
Tästä onkin enää muutama metri autolle, ympyrä sulkeutuu.
Kävelyn pituus ei ollut montaa kilometriä, mutta metsässä kävely virkistää aina ruumista ja sielua.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti