Pöntöt kevätkuntoon

Pihapiirin linnunpönttöjen vuosisiivous olisi kannattanut tehdä syksyllä ensimmäisten pakkasten jälkeen.

Silloin se jäi syystä tai toisesta tekemättä, joten toimeen tartuttiin nyt pakkasten hieman hellitettyä. Poistetaan pöntöistä pesät niissä talvehtivien loisten takia.

Miljoonaa pönttöä ei pihallamme ole, mutta sentään neljä.

Taka-ajatuksena tässä pönttöilyssä on se, että mitä enemmän pihalla on kesäisin lintuja, sitä vähemmän siellä on hyttysiä.

Portinpielen koivuun kiinnitetty pönttö on katsojaystävällinen, sillä sen elämää pystyy seuraamaan olohuoneen sohvalta käsin.

Nokkela avautuva etuseinä mahdollistaa siivouksen irrottamatta pönttöä puusta.

Vaikka kosteus on turvottanut pöntön osia, seinä aukeni ilman suurempia operaatioita.

Tässä pöntössä pesi talitintti, se tiedettiin jo keväällä.

Tintin pesän pohja on sammaleesta. Mukavan pehmeä osuus on ainakin osin tutun näköistä koirankarvaa.

Toinen samanlainen sivusta avattava nököttää kaneliomenapuussa. Se on mukavasti keittiön ikkunasta seurattava.

Tässä huushollissa kasvoi kirjosieppoperhe.

Perheen isä oli oikea supersaalistaja, joka kantoi pönttöön itikoita nokallisen toisensa jälkeen.


Kirjosiepon pesä ei näytä yhtään niin mukavalta, kuin tuo tintin pesä. Tämän perheen poikaset varttuivat heinien ja kuorenpalasten keskellä.

Pihan kaksi vanhempaa pönttöä keikkuvat omenapuun ja pihlajan oksilla.

Siivouksessa ne on irrotettava puusta, sillä putsaus tapahtuu irtiruuvattavan katon kautta.

Porakoneella hieman jäiset ruuvit irtoavat onneksi aika lekkeristi.

Tämä oli jo tavallaan tiedossa: kummassakaan pöntössä ei ole pesää.

Molemmissa on toki käyty kakkimassa terveiset.

Oletamme, että pönttöjen tyhjyys johtuu ainakin osittain huonoista sijoituspaikoista. Kesällä riippumatto oli ihan liian lähellä toista niistä...

Niinpä siirretään molemmat suojaisemmille paikoille.

Keväällä ja kesän edetessä selviää, osasimmeko löytää pöntöille oikeat paikat.