sunnuntai 18. maaliskuuta 2018

Linnunpönttöjen kevätsiivous

Lunta on vielä aikas paljon täällä eteläsuomessakin, vaan ei kauaa.
Kevät on tullut!

Nyt viimeistään täytyy putsata pihapiirin viisi linnunpönttöä.
Niin saadaan poistettua pesissä talvehtivat loiset ja huolehditaan siitä, ettei pönttö tule liian täyteen päällekkäin rakennettuista pesistä.





Portinpielessä nököttävän pöntön ympärillä pyörivät viime keväänä sekä sini- että talitiaiset.

Lopulta tappelun luksuskodista hyvällä paikalla taisi voittaa reipas sinitiaispariskunta.


Perheen jäljiltään siivottiin pois pehmeä sammalpesä.

On siinä myös tutun näköistä koirankarvaa....


Omenapuun oksistossa piileksivä pönttö oli jäänyt tyhjäksi.




Aina ei voi onnistua, ei edes jokakerta.



Toivotaan että tämä ekokoti houkuttaa tulevana keväänä jotain tirppaparia.

Tämäkin pönttö on omenapuussa ja sen ympärillä kävi keväällä kova vilske.

Pönttöä katsastivat sekä tintit, että kirjosiepot.

Lyhyiden neuvottelujen jälkeen kirjosiepot tekivät pöntöstä kotinsa, kuten olivat tehneet edellisenäkin keväänä.

Kirjosieppojen rakennusjälki on aikas paljon roheempaa, kuin tinttien.

Pehmeiden sammalien sijasta pesästä löytyy lehtiä, puunkuorta ja jopa muoviroskaa.
Ja voi mikä pettymys!

Hyvin aloitettu perhe-elämä on traakisesti loppunut.

Pesä on hylätty pian muninnan jälkeen.
Mikä on voinut aiheuttaa moisen?

Seuraavaan pönttöön, pari omenapuuta sivummalla, on tikka käynyt tekemässä tepposiaan.


Tästä pöntöstä kuului kesällä kovasti piipitystä ja ahkera tinttipariskunta kantoi ötököitä luukusta sisään liukuhihna-tyylillä.
Kun asumuksen katto poistettiin puhdistusta varten, odotti pohjalla lohduton näky.














Kaksi varsin isoksi ehtinyttä poikasta oli jäänyt pesäänsä.

Miksi?

Oliko poikue ollut isompi ja nämä kaksi sen heikoimmat?
Oliko naapurin kissa tehnyt selvää poikasten vanhemmista?


Pihan viides ja viimeinen linnunpönttö on ison pihlajan suojissa.

Jos olisin lintu, valitsisin juuri tämän kodikseni.

Vaan nytpä ei kukaan ollut kelpuuttanut sitä. Joku oli tuonut pohjalle muutaman nokallisen sammalta, mutta jättänyt rakennustyöt siihen.






Olipa hyvä, että pöntöt tuli putsattua. Nyt ne odottavat uusia asukkaita priimakunnossa, ilman edellisen pesimäkauden kummituksia.

2 kommenttia:

  1. Noi kuolleena pesäpohjasta löytyvät poikaset on aina tosi surettava juttu, vaikka kyllähän niitä joka vuosi menehtyy paljon, oli olot miten mukavat hyvänsä. Voi olla, että emot kuoli kesken poikueen kasvatuksen. Voi olla, että kylmä sää tai kosteus tappoi poikaset tai sitten em. syistä johtuva ravinnon puute. Voi olla, että poikue oli niin iso, etteivät kaikki vain voineet selvitä lentoon asti. :(

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei Varpuslintu! Viime kesä oli kyllä hankala hyönteissyöjille ja helposti paleleville. Toivotaan, että tuleva suvi olisi armollisempi. Ei todellakaan ole mukavaa löytää kuolleita linnunpoikasia :(
      t.Tiina

      Poista