Pienemmällä Karhunkierroksella

Oulankan suosituin päiväretkikohde lienee Pieni Karhunkierros.

Tuon 12-kilometrisen ympyräreitin varrelle osuu hieno katsanto Oulankan upeaan luontoon.

Kävelimme tällä polulla neljättä kertaa ja nyt emme todellakaan taivaltaneet pilvettömänn taivaan alla, kuten saimme tehdä aikaisemmilla kerroilla.

Harmaista pilvistä tipahteli välillä vettä, vaikka toki aurinkokin ajoittain pilkahti.

Heti Juuman P-paikan jälkeen painuttiin pusikkoon.



Pieni Karhunkierros on runsaiden korkeuserojen reitti.
Siitä saatiin aavistus heti ensi askelilla.
























Niskakosken riippusilta oli ensimmäisenä kierroksen upeista silloista.

















Sillan jälken oli edessä runsaan kilometrin metsätaival, joka johdatti kuuluisalle Myllykoskelle.

Poseerasin hetken Myllykosken pientareella, mutta sitten jatkettiin jo matkaa.








Kävin sillalla nappaamassa koskesta sen klassisen kuvan, mutta oikeasti kiersimme reitin toisinpäin, siis vastapäivään, eli sillan ylitys tapahtuisi vasta retken lopulla.

Nousimme korkealle harjanteelle Kitkajoen eteläiselle rannalle.

Täältä sai Myllykosken siltaan uuden kuvakulman.

Aallokkokoski pauhasi pitkässä uomassaan.

Sen kuohunta kaikui kalliosta toiseen.























Pienen Karhunkierroksen poluista oli pidetty hyvä huoli ja niillä oli helppo tallustaa.

Kotvasen tovin kuluttua harjanteen laella kulkenut väylä laskeutui hienoja portaita aivan joen rantaan.

Läheisen kosken pauhu nousi uusiin sfääreihin.























Ja niin olimme upean, karjuvan Jyrävän juurella.

Aivan rannassa olevassa kivikossa oli moinen merkki.

Se näytti vanhalta ja arvoitukselliselta, mutta taitaa olla uudempaa tuotantoa?

Pidimme kahvi- ja kaakaotauon Jyrävää vastapäätä olevan Siilastuvan nuotiopaikalla.

Oudompi lintu oli istahtanut infotaulun pieleen.






















Siilastuvan rappusilta katsoen Jyrävä oli oikein edukseen.

Ansaitun tauon jälkeen matkamme jatkui ylämäkeen takaisin harjanteen päälle.

Oli hienoa huomata, että polun kuluneimmat kohdat oli ohitettu uusilla kävelijäystävällisillä rappusilla.

Sorastetun ja huolletun reitin varrella saattoi toki olla yllätyksiä, joita porukka ei vielä ollut ehtinyt raivaamaan.









Muutaman hienon alamäen ja jokivarsipolun jälkeen tupsahdimme jo Harrisuvannon sillalle.

Vaikka liikkeellä oli runsaasti kulkijoita, mahduimme nyt ensimmäistä kertaa Harrisuvannon nuotiopaikalle.
Ehkä olimme myös rohkeampia istumaan ihmisten joukkoon, kun ei enää ollut koiraa matkassa.


Vesi alueella oli tosi matalalla, kuten nuotiopaikalta sillan suuntaan otetusta kuvasta näkyy.




















Parin käristetyn makkaran jälkeen matka jatkui soisen laakson pohjalla.

Olipa hieno yllätys, että myös Kallioportin viheliäiset portaat oli uusittu.

Poissa olivat puolilahot ja liukkaat askelmat. Uusilla rappusilla oli ilo astella.






















Tosin niitä oli edelleen aivan turkasesti.

Kallioportille oli myös väsätty uusi näköalatasanne. Tässä oli hyvä hetki levähtää.









Tasanteelta kelpasi tiirailla alhaalla pilkottavaa, äsken kulkemaamme polkua.

Osa vanhasta reitistä oli tyystin hylätty ja uutuuttaan hohtavat portaat ja sillat johdattivat kulkijaa hieman eri kautta eteenpäin.

Sade alkoi toden teolla ahdistaa
kulkijoita, joten astelimme loppumatkan aikas ripeään tahtiin.

Ohitimme vauhdikkaasti Pyöreälammin nuotiopaikan ja saavuimme pikavauhtia jo tutuksi tulleelle Myllykosken sillalle.
























Hetkeä myöhemmin olimme taas Niskakosken sillalla, tuolla reitin ensimmäisellä.
Siitä oli enää lyhyt ylä-ala-ylämäki reitin kahvioon limunaatille.

Jälleen kerran saimme kulutettua 12 kilometriin viisi tuntia.
Se tuntuu olevan meidän porukan vakioaika hienolla Pienellä Karhunkierroksella.