Ympyrälenkki Liesjärvellä

Kun kesälämpötila oli alentunut liki normaaliksi, oli metsässä patikointikin taas houkuttelevaa.
Lisäksi metsäpalovaroitus oli näillä nurkin päättynyt, mikä helpotti eväsjärjestelyjä.

Niinpä hyppäsimme autoon ja läksimme Liesjärven pohjoisempaan osaan.



Sikomäen P-paikalta polku johdatti Peukalolammin ja Kaksvetisen suuntaan.

Peukalolammin rannalla tuuli puhalteli aikamoisella voimalla.

Säätiedotuksessa olikin ollut kovan tuulen varoitus.

Päivän reitillä oli paljon pitkoksia. Yllätyksenä niiden joukossa olivat nämä muoviset.

Äkkiseltään ne näyttivät ihan tavallisilta puisilta, mutta tuntuma jalan alla oli pikkasen erilainen.

"Lankkujen" pintaa oli kuvioitu luikastelun estämiseksi. Tosi testi jäi kuivan kelin takia tekemättä.

Myös maata vasten olevat tukipöllit olivat muovista.






Muovinen testirata ei tässä kohdin ollut kovin pitkä.





Paluu normipitkoksille oli ihan kiva.

Kaksvetisen rannalla oli kota ja nuotiopaikka.

Paikka oli kuitenkin sen verran tuulinen, ettemme jääneet muutoin niin viehättävään paikkaan. Kodassa nököttäminen kun ei houkuttanut.





Kotvasen tovin kuluttua kuljimme taas muovisilla pitkoksilla.

Nyt niitä olikin pitempi pätkä.

Osa muovisista oli vielä asentamatta ja niitä oli pino polun laidassa.


Tässä lähikuva muovisesta aluspöllistä. Se oli siis ontto ja aikas keveä nostella.

Metsäpolkujen jälkeen oli helppoa kävellä tientapaisella.


Tuossa laidassa taisi olla hieno pino ihan puisia pitkosaineksia odottamassa metsään pääsyä.

Metsähallitus on ilmoittanut vähentävänsä pitkospuita maamme metsissä. Niiden ylläpito on kuulemma liian kallista.





Onneksi täällä Sammalsuolla vielä uusitaan vanhoja ja lahoja osuuksia.

Tavoitteenamme oli hilppaista Siltalahden nuotiopaikalle käristämään makkaraa.

Onneksi sinne ei ollut enää kuin muutama kilometri.

Kävellessä tulee helposti nälkä.

Liesjärven maastossa oli aika paljon kaulattuja puita.

Kaulaus kelottaa runkoja ja auttaa siten  pitämään metsän monimuotoisena.

Tapolanjärven rannalla nököttävä Pirttilahden nuotiopaikka oli hyvin houkutteleva, vaikka penkit eivät ehkä siltä näytä.
Valitettavasti ranta oli myös hyvin tuulinen, melkein myrskyinen. Harmi!

Makkaroiden paistaminen ei olisi ollut kovin kivaa, jos olisi lainkaan onnistunutkaan.







Niinpä läksimme etsimään suojaisempaa tulentekopaikkaa.

Ja kappas! Kartan ja opasteiden mukaan se olisi Peukalolammin laavu. Sellaisen ohitimme aivan retken alussa.

Eipä muuta, kuin suunta Sikomäen P-paikalle.

Ja siitä sitten ohi Peukalolammille. Eli vielä oli käveltävä nelisen kilsaa ennen lounastaukoa.

Peukalolammin laavu oli erittäin siistissä kunnossa.

Jäljistä päätellen harava oli heilunut paikalla vast ikään.

Metsäpalovaroitus oli siis tältä alueelta poistettu edellisenä pävänä, joten nuotion teolle ei ollut esteitä.

Ja täällä oli melkein tyyntä!

Retken pituus oli 13 kilometriä. Ja se oli ympyrä, plussana vielä lopun lisäkoukkaus ruuan perässä.


Oli oikein mukava keli, kovasta tuulesta huolimatta.