Hämeenlinnan luminen rantareitti

Miltei ympäri vuorokauden jatkuvien lumisateiden keskellä aurinko armas suostui hymyilemään muutaman tunnin. Lopultakin!

Hilppasin samantein kamera taskussa Hämeenlinnan kuuluisalle rantareitille.

Kiersin reitin myötäpäivään, kuten niin usein ennenkin.
Tällä kertaa tämä oli tarkoin valittu suunta, sillä pohjoisesta kävi viluinen viima ja sitä vasten kävellessäni olisin hyvän matkaa Kaupunginpuiston suojassa.

Retki alkoi linnan kainalosta.

Entinen Tykistömuseo, nykyinen Militaria on aivan linnan kupeessa.

Sen pihalla sojotti toisenlaisia talventörröttäjiä.

Kaupunginpuiston rannassa venevalkama kumpuineen näytti aivan hautuumaalta.

Venerivistö nukkui talviuntaan.

Kaupunginpuisto on täynnä hienoja vanhoja puita.

Näin lehdettömään aikaan niiden muodot pääsevät paremmin esille.






















Vanha laivalaituri ja odotusmaja ovat muistoja puiston kultaisemmalta kaudelta.

Ilmapiiri muuttui aika lailla viileämmäksi, kun reitti vei pois auringon paisteesta.

Myös se pohjoinen viima alkoi tuntua kasvoissa.

Rautatiesillalla pääsin kääntämään selkäni viimalle. Heti tuli lämpimämpi.

Sillalta pohjoiseen pilkottavat Aulangon hotelli ja kylpylä.







Sillan jälkeen laskeuduin aivan rantaan ja sivuutin lumisen nuotiopaikan suunnatessani pitkoksille.

Vaikka eihän niitä pitkospuita näkynyt, tietenkään.

Jossain tuolla hangen alla oli puinen polku. Seurasin lumisia jälkiä etelään päin.

Täällä tuulen suojassa oli melkein helle.




















Vanajaveden jäällä ei oltu paljoa kuljettu.
Ei edes suksilla.

Rantareitin itäinen pitkäsivu kulkee kapealla suikaleella rannan ja junaradan välissä.

Oli ilo huomata, kuinka kauniisti lumi oli aurattu kulkijain tieltä.

Junat pöläyttivät ilmaan mukavan lumiusvan.

Varikonniemessä on muutamia suojeltuja rakennuksia niiltä ajoilta, jolloin täällä oli höyrysaha ja sen henkilökunnan asuinalue.

Uusi asuntoalue on lohkaissut aika kappaleen rannan lehtoalueesta.

Lisää taloja on rakenteilla.










Kun rantareitti saavutti kaupunkialueen, ei lumen määrä suinkaan vähentynyt.

Saavutin reitin eteläisimmän pisteen, eli Vanajaveden sillan.

Rantareittiä on ajateltu jatkaa tästä vielä etelämmäksikin. Jatkopala veisi kulttuurikeskus Verkatehtaan editse Paasikiven sillalle.

Ehkäpä tutkailen tuon osuuden keväämmällä.


Ympyrä alkoi sulkeutua, sillä horisontissa kimalsi jo lähtöpaikkani, Hämeen linna.


Laiskan kävelijän auto odotti auringon lämmittämänä linna P-paikalla.