Automatka puistometsän halki oli jännittävä. Kapoinen puistotie oli sentään jossain välissä aurattu, mutta sitä ei oltu aikoihin hiekoitettu ja syvät ajourat keikuttivat autoa uhkaavasti.
Torni nukkui talviuntaan. Sen huipulle pääsisi taas kiipeämään keväällä vapun nurkilla.
Tornin juuren näköalatasanteelta avautui tuttu maisema kohti Lusikkaniemeä.
Kävin näköalatasanteen alla moikkaamassa karhua, joka käy pitkähköä taistelua keihäsmiestä vastaan.
Yksi kunnon läppäsy tassulla tekisi kyllä selvää moisesta uhittelijasta.
Ajatuksenani oli laskeutua alas Karhunluolalle. Ja muutaman metrin liukastelinkin lumisessa portaikossa, kunnes järki voitti ja jätin moisen uhkayrityksen tekemättä.
Portaikossa ei juuri ollut askelmia, vaan se oli yhtä iloista vauhdikasta liukumäkeä.
Olisin ehkä päässyt supernopeasti alaspäin ja ehkä telonut itseäni vain muutaman kerran, mutta ylöstulo olisikin sitten ollut hankalampi juttu.
Palaamme asiaan lumien sulettua.
Kesäisin täällä on mukava poiketa limunaatilla.
Lyhyen retkeni lopuksi pysähdyin ihastelemaan Metsälammen rannalla hytisevää Ruusulaakson paviljonkia.
Tämä oli myös uuden kamerani neitsytmatka. Hyvin toimi!
Upeat talvimaisemat Aulangolla. Parasta on tuo, että lumi on jäänyt puihin koristamaan oksia.
VastaaPoistaMoi! Onneksi oli sen verran tyyntä, että lumi pysyi oksilla.
VastaaPoistat.Tiina