Apparan tammikuu

Hämeenlinnan Ahvenistolla eli Apparalla on juuri nyt poikkeuksellinen tammikuu. Lumeton ja leuto.
Tavallisina tammikuina Apparanjärveä kiertää suosittu hiihtolatu.
Ja myös järven jäälle on tavallisesti sorvattu oma väylä tasaisen hiihdon ystäville.

Kuten yläkuvasta näkyy ei juuri nyt ole pelkoa saada porkasta selkään, jos erehtyy kiertämään järveä.
Alempi kuva on vuorokautta myöhempi, muttei tuohonkaan oikein saa latua höylättyä.
(mystisesti molemmissa kuvissa on tuntematon punatakkinen samassa kohdalla)

Ehdoton suosikkipuuni Apparalla on tämä kahden kaveruksen ikuinen liitto.

Jo ihan pieninä taimina ne päättivät käydä yhdessä ain, käydä aina rinnakkain.


Huolestuttavaa on, että tyyppien kasvupaikka on aika jyrkässä rinteessä ja vielä tuulille avoimella paikalla.



Toivottavasti niillä on myös tuplajuuret pitämässä niitä pystyssä ikuisesti.

Mietin pitkään, miksi näitä puita oli niin helppo kuvata.
Lopulta älysin että viereinen järvenselkä toimii jättimäisenä tasovalaisimena.




Omissa kuvissani tärkeintä ovat rajaus ja vallitsevan valon hyvksikäyttö.
Rajaukseen voin itse osin vaikuttaa, mutta oikean valon löytäminen ei aina ole helppoa.


Apparanjärvi on valokuvaajan ystävä.

Ahvenistonjärvi lainehtii vapaana tammikuun puolivälissä. Eipä näy hiihtolatuja.
Vuosia sitten meillä oli tapana antaa koiran juosta vapaana Apparanjärven jäällä. Oli tilaa tassutella.
Kaikki olivat innoissaan, eikä kukaan ollut minkäänsortin vaarassa.
Se oli silloin se.

Uimaranta ei ehkä juuri nyt houkuttele, mutta melko uudet uimakopit ovat kyllä hienoja. Niitä on rannalla muutamia. Koppien kuvissa on vanhoja maisemia myös Olympiavuodelta, jolloin täällä järjestettiin kisojen viisottelu.
Tarkemmin tiirattuna tuo käsillä seisova ei ole kyllä kuvattu Apparalla vaan pikemminkin Hämeenlinnan vanhassa maauimalassa, joka sijaitsi Vanajaveden rannalla lähellä nykyistä uimahallia.

Hämeenlinnalaisten kannattaa käydä tsekkaamassa pukukoppien kuvat.
Niistä voi hyvinkin löytyä tuttuja heppuja.