Usmi-Kytäjän tuunattu Kahden Piilon kierros

 

Usmi-Kytäjän alueella Hyvinkäällä on monensorttisia kävelyreittejä. Me lähdimme kulkemaan Kahden Piilon kierrosta, mutta teimme siitä oman hieman mielenkiintoisemman versiomme. Ikäänkuin tuunasimme sen mieleiseksemme. Moinen on täysin luvallista ja jopa suositeltavaa.

Ulotimme oma kierroksemme Iso-Kypärälle ja tutkimme ihan uteliaisuuttamme myös Kiiskilammen itäisen rantapolun. Auton jätimme Piilolammin parkkipaikalle ja kiersimme reittimme vastapäivään.

Piilolammin parkkipaikkaa reunustavat upeat kalliot. Muutama vuosi sitten kiipeilimme niiden päällä, mutta nyt liukkaalla syyskelillä tyydyimme ihailemaan louhikoita alakantilta. Usmi-Kytäjä on itseasiassa täynnä yllättävän hienoja kivikoita ja kallioita.

Alueen opasteita uusittiin jokunen vuosi sitten ja ne toimivat edelleen. Me lähdimme tästä kohti Piilolampea.

Lammen eteläpään suosittu tulistelupaikka oli tyhjillään. Kaikki oli hyvin siistiä, mutta nuo nuotiopuut ansaitsisivat vähän kuivemman säilytyspaikan. Vuosia sitten tässä oli myös pieni puuvaja, mutta se paloi ja nyttemminn vaja on kauempana polun varressa.

Me läksimme saman tein kulkemaan lammen läntistä rantaa pohjoiseen.

Matkan taittuessa helpolla polulla aurinko väläytteli säteitään kirkastaen maiseman. Moinen sopi meille oikein hyvin.

Kiipesimme pohjoispään kalliolle kevyesti apuköyden avulla. Kallion laella nuotiopaikka oli harvinaisen siisti. Tämä tulikehä on ollut täällä monta vuotta, mutta onko se luvallinen vai yksi niistä jotka vain ilmestyvät maastoon?

Jatkoimme matkaa kalliosta polkua. Tämä oli paikoin liukas, mutta muuten helppokulkuinen ja selkeä. Opasteina olivat siniset tolpat. Seuraavalla järeämmällä opasteella valitsimme suunnaksi Iso-Kypärän.

Emme laskeutuneet Iso-Kypärälle virallista reittiä sillä hoksasimme hieman ennen sitä oikeaan suuntaan kulkevan polun, joka oli liian houkutteleva. Eipä muuta kuin mäkeen vaan. Polku ei ollut kovin leveä, mutta erottui selvästi maastosta. Ja kun suunta kerran oli oikea niin miksipä ei.

Harvemmin kuljettu pätkä johdatti meidät sinne minne halusimmekin eli Iso-Kypärän rantaan. Kuljimme hetken pehmeällä rantapolulla, kunnes tulimme hiljaiselle taukopaikalle. Viime vuosien aikana tänne on rakennettu uusi laavu ja nuotiorinkiä on paranneltu. Täälläkin oli hyvin siistiä, vaikka kävijämäärä on varmasti tänä vuonna tuplaantunut.

Eväsnyssäkkäni tintti tuntui kovasti odottavan kaakaota. No sitähän tuo tirppalintu sai. Perinteisesti Iso-Kypärän taukopaikalla on paleltu, mutta nyt tuuli ei tänne osunut ja saimme pitää kunnon tauon ilman hytinää.

Istuskelun jälkeen seurasimme Iso-Kypärän rantaa itään kunnes käännyimme kulkemaan lammen vastakkaista rantaa länteen. Täälläkin kulki sopuisa polku lammin rantoja seuraillen. Tuon tuosta saimme nauttia auringosta, mutta toki vain lyhyinä väläyksinä. Piristävinä joka tapauksessa.

Suoaukion jälkeen päädyimme soraiselle metsäautotielle. Tällaisia väyliä on runsaasti Usmi-Kytäjän alueella. Toisaalta näitä teitä on helppoa ja joutuisaa kävellä, toisaalta metsäpolku on usein mielenkiintoisempi. Ja kauniinpi.

Nyt suuntasimme kohti Kiiskilampea.

Kiiskilammen lähestymispolkua on sitten viimenäkemän puunattu oikein kunnolla. Leveä baana johdatti meidät ehkä alueen komeimmalle taukopaikalle.

Hyvin suosittu Kiiskilampi oli sekin yllättäen tyhjillään. Laavu kaikkine mukavuuksineen on upealla paikalla Kiiskilammen pohjoispäässä. 

Emme tehneet tulia vaan levitimme evästarpeet retkipöydälle. Tässä kelpasi istuskella pidemmänkin aikaa. Lammelta puhaltava tuuli yritti välillä olla kylmää, mutta heti sen tyynnyttyä vilu katosi.

Laavu oli vuorattu lämpimällä solumuovilla. Niiden alta löytyi pressu, jolla voi tarpeen tullen sulkea laavun. Joku retkeilijä ilmeisesti tykkää yöpyä täällä säännöllisesti. Ja miksipä ei.

Hyvän tauon jälkeen lähdimme seuraamaan lammin itäistä rantaa etelään. Karttamme mukaan tässä ei kulkenut polkua, mutta eivät ne kartatkaan aina kaikkea tiedä. Polku oli selkeä ja vei meidät tuntemattomaan maastoon.

Tämä olikin hieno reitti, sillä saimme kiipeillä kallioilla ja kulkea halki vähemmän kuljetun seudun. Parhaille paikoille oli putkahtanut nuotiorinkejä, joten joillekuille tämä oli hyvinkin tuttu polku.

Kiiskilammin eteläisessä päässä tulimme todella hienon kallion juurelle. Se nousi pystysuoraan vähintään kymmenen metriä. Siloisen kiven pinnassa oli kiipeilijöiden koukkuja kertomassa, että emme suinkaan olleet ensimmäiset tämän paikan ihailijat.

Äimistelimme hetken kallion julkisivua ja lähdimme sitten kiertämään tuota mahtavaa kivikasaa. Se oli mittasuhteiltaan mastodonttinen ja jos olisimme sivistyneessä Lapissa olisi tämä yksi pyhimmistä seidoista. Mystinen paikka kertakaikkiaan.

Kiiskilammin komea kallio kruunasi päivän retken. Kannatti todella poiketa opastetulta reitiltä.

Jatkoimme matkaa kompassisuunnalla halki metsän takaisin Kahden Piilon kierrokselle. Löysimme osavan polun jota seuraten pääsimme oivallisesti merkitylle reitille.

Muutaman mutkan jälkeen olimme taas hiekkaisella metsäautotiellä ja kartan reitillä. Tästä eteenpäin pysyttelimme kiltisti Kahden Piilon kierroksella.

Opasteita seuraten ylitimme koskena kuohuavan Piilo-ojan ja tulimme pian Pikkupiilon rantaan. Se on aina ollut sympaattinen ja sievä lätäkkö isosiskonsa varjossa. Kuten tälläkin kertaa.

Polku sinänsä oli kulkukelvoton. Vesi ja ystävänsä muta olivat vallanneet koko reitin. Meitä tuo ei enää hirveästi vaivannut, sillä olimme retkemme loppusuoralla. Koitimme vain pysytellä väsyneillä tolpillamme liukkaassa maastossa.

Pian olimmekin jo takaisin Piilolammen parkkipaikan kallioiden juuressa.

Päivän retki oli osapuilleen kymmenen kilometriä. Paljon kävelimme opastetulla reitillä, mutta kannatti myös kapinallisesti kulkea omia polkuja ja löytää jotain ihan uutta. 

Hirvikärpäsiä tarttui kyllä kyytiin muutama liikaa.