Aurinkoinen Heinisuo

 

Pitkän nuhruisen harmaan sääjakson jälkeen luvattiin aurinkoa. Sehän tarkoitti tietenkin retkeä metsään. Tälläkertaa lähdimme likimain lähimaastoon eli Rengon Heinisuolle. Siellä vierailimme viimeksi helmikuussa, joten oli jo aikakin.

Tavallisesti olemme kiertäneet noin kolmikilometrisen reitin myötäpäivään, vaan yllätimme itsemmekin lähtemällä taipaleelle vastapäivään. 

Lämpötila oli nollan vaiheilla, joten polun lätäköt eivät olleet jäässä. Ja ne oli helppo kiertää.

Heinisuon lenkin metsäosuudet ovat tietenkin vanhaa talousmetsää, mutta ne ovat saaneet olla rauhassa sen verran kauan, että sammalikko on saanut kasvaa aika muhkeaksi. Täällä on oikean metsän tunnelma. Joulukuun aurinko onnistui just ja just paistamaan paksun havumetsän läpi.

Suon pitkät pitkospuut olivat hentoisen huurteen peitossa, mutta eivät yhtään niin liukkaita kuin pelkäsimme. Kuljimme silti hissuksiin ja ihastelimme outoa valoilmiötä. Täällä aurinko pääsi valaisemaan kunnolla. Sen matalalta ampuva loiste tuntui aika hienolta sumuisten ja sateisten viikkojen jälkeen. 

Pitkospuiden jälkeen reitti kulki hieman korkeammalle kivikoiden keskelle ja laskeutui sitten takaisin suon tasolle. 

Helmikuussa tämä lyhyt puupolku oli säpäleinä, mutta iloksemme vahingot oli nyt korjattu ja kulku helppoa.

Nämä kuvat ovat miltei kesäisiä. Lumettomassa havumetsässä moinen illuusio on mahdollista. Jos vielä tirppalinnut olisivat laulaneet oli harha ollut lähes täydellinen.

Saimmekin kävellä varsin pitkään auringon täplittämässä maastossa. Juuri tuota korkeammalle aurinko ei nyt joulukuussa nousisi ja vielä pari viikkoa se madaltaisi kulkuaan. Mutta täällä hoksasi, että taas se pimein vuodenaika alkaa olla selätetty ja edessä, tai ainakin piakkoin edessä olisi valoisammat ajat.

Paikoin maastossa oli runsaasti kaatuneita puita. Toki ne kaikki eivät olleet laonneet kertarysäyksellä, vaan pikemminkin vuosien aikana. Mahtaa se olla melkomoinen pamahdus kun tuollainen tuhti kuusi hajoaa tuhannen --- päreiksi.

Aivan liian pian tulimme retken lähtöpisteeseen eli Heinisuon pikkuruiselle parkkipaikalle. Lyhyydestään huolimatta Heinisuon lenkki piristi mieltä. Saimme kulkea hiljaisen metsän sammalpoluilla, astella valoisalla suolla ja ihastella auringon pilkahduksia joulukuisessa maastossa.