Yksi lopputalven tärkeistä tehtävistä on linnunpönttöjen kevätsiivous. Pöntöt putsataan pääsääntöisesti kahdesta syystä: edellisen kesän jäljiltä pesässä talvehtivat loiset saavat kyytiä ja mahdollinen uusi pesä ei nouse liian lähelle lentoaukkoa. Tämänkertaisessa siivouksessa löytyi myös uusi ja surullinen syy.
Seuraavassa pöntössä omenapuun oksalla on liki joka vuosi ollut vuokralaisia. Vaan eipä ollut viime kesänä. Niinpä siivouksesta selvittiin roskien rapsuttelulla.
Kolmas pönttö oli hieman erilainen ja se piti ottaa alas puusta katon irrottamista varten.
Tässä pesi kesällä reipas talitiaispariskunta. Sen jälkeen suojaisaa yöpymispaikkaa hakeneet tirpat ovat surutta kakkineet pesään. No siivouspartio hoiti homman.
Pihan viimeinen pönttö oli parhaalla paikalla pihlajassa. Vaan eipä sieltä löytynyt muuta kuin kakkakikkareita. Putsauksen jälkeen se palasi odottamaan mahdollisia asukkeja.
Mahtoiko pöntön tyhjyyteen vaikuttaa korkealla pihlajassa nökötttävä sepelkyyhkyn pesä? Ehkä. Houkutteleeko hatarahko rakennelma sepelkyyhkyjä jälleen tulevana suvena? Toivottavasti.
Viime keväänä tässä portinpielen pöntössä kävi suhina. Sinitiaiset olivat siitä hyvin kiinnostuneita ja talitiaiset näyttivät jo omivan huushollin itselleen, kun kaukaa afrikasta lentänyt kirjosieppopariskunta valtasi pöntön. Kesän puolella ja kiireisten viikkojen jälkeen sain omin silmin todistaa kirjosieponpoikasten hurjan ensilennon pöntöstä läheiseen pusikkoon.
Nyt pöntön etuseinän avaamisen jälkeen pesästä löytyi täysikasvuinen talitiais-vainaja. Reppana lienee hakenut talven pakkasissa suojaa. Ja sitten olivat voimat ehtyneet.
Olipa hyvä, että saimme edesmenneen pois ennen uutta pesintää.
Tuo rautalankahökötys näiden kaikkien pönttöjen katolla ei ole antenni (voisi olla) vaan naapurin kissaa varten kehitelty. Katilla kun oli tapana istuskella pönttöjen päällä muina kissoina ja mukamas kynnet piilossa.
Oho, onpa elävän näköiseksi pakastunut vainaja. Aina välillähän pöntöistä löytyy vaikka mitä. Pesänvaltaaja on voinut rakentaa pesän jo toisen lajin poikasten kuoriuduttua, joten sitten kuolleet poikaset vain löytyvät pesän alta. Meillä oli kerran yksi oravanpoikanen jäänyt kuolleeksi oravanpesäpönttöönkin. Sitten on isoja ampiaispesiäkin välillä. Mutta enpä ole talvella kuollutta tiaista löytänyt koskaan.
VastaaPoistaHei M.T. Ensisilmäyksellä tuo tiaisparka näytti elävältä, niin hyvin se oli säilynyt. Toisaalta emme tiedä kuinka pitkään se oli ollut kuolleena. Joskus pöntöistä on löytynyt kuolleita poikasia tai rikottuja munia, mutta eipä ennen talvisen yöpyjän jäänteitä.
Poistat.Tiina