Hämeenlinnan Aulangolle perustettiin Sibeliuksen metsäksi nimetty luonnonsuojelualue vuonna 2018. Se on noin 97 hehtaarin läntti Aulangonjärven itäpuolella. Aulangojärven polku sivuaa sitä mukavasti länsipuolelta, mutta me halusimme päästä asian ytimeen, Sibeliuksen metsän siimekseen.
Alemmassa kuvassa siksak-reittimme. Kuljimme vastapäivään.
Auton jätimme ulkoilumajan parkkipaikalle ja läksimme kävelemään rantaa myöten etelään. Tässä oli talvella suosittu latu ja hieman jännäsimme kuinka hyvin tiukasti tallottu lumi olisi sulanut. Paikoin väylä olikin jäässä, mutta onneksi suurimmaksi osaksi ihan kesäkunnossa.
Kanivaroituksen jälkeen käännyimme Kihtersuon uimarannalle järven eteläiseen päähän. Tänne näkyikin näkötorni hienosti.
Uimarannan ohituksen jälkeen saimme kävellä mukavilla leveillä pitkoksilla. Ne veivät meidät pellon laitaan, josta reitti jatkui kesämökkejä sivuten.
Kun opasteet opastivat vasemmalle Aulangonjärven polulle, kävelimme me kapinallisesti hiekkatietä oikealle. Kotvasen tovin kuluttua lähdimme nousemaan polkua metsän suojaan.
Kohtalaisen hyvin tallattu ja liki viivasuora polku vei meidät metsäautotielle, jota pitkin kävelimme hyvän pätkän kohti pohjoista. Väylä oli melkein sulana, vain siellä täällä oli jäätä. Tienpohja oli kyllä aika heikko, sillä parissa kohtaa jalka solahti pinnan läpi jonnekin syvyyksiin.
Yllättävän talvisen ja liukkaan osuuden jälkeen pääsimme taas kesäisempiin maisemiin. Kuljimme edelleen mukavasti kiemurtelevaa metsäautotietä.
Lumisen alueen ulkopuolella maasto oli paikoin kovin kosteaa ja ammoin kaivettu oja oli muuttunut joeksi.
Metsäautotieltä siirryimme osavaan suuntaan lähtevälle polulle. Maastossa risteili aika paljon enemmän ja vähemmän näkyviä polkuja, joista osa taisi olla hirvien ja kauriiden reittejä.
Pikkuiset purot olivat täynnä villejä minikoskia.
Kun seuraamamme polku lähti yllättäen aivan vikasuuntaan otimme kompanssisuunnan halki helppokulkuisen maaston. Täällä Sibeliuksen metsä olikin parhaimmillaan. Mitään erikoisen vanhaa puustoa emme löytäneet, mutta osavan monimuotoista kuitenkin. Ja kaikkialla raikasi tirppalintujen keväinen hoilotus.
Lyhyen taipaleen jälkeen yhytimme oikeaan suuntaan kulkevan polun. Ja pian saimme vanhasta opasteesta varmistuksen reitinvalinnalle.
Sibeliuksen metsässä on kaksi merkittävää kalliota eli Levonkallio ja Kärmeskallio (= Käärmekallio). Kartassa ne ovat selvästi erillään, mutta varsin usein kulkijat puhuvat niistä ristiin.
Ja onhan toki paljon jännenpää pitää taukoa Käärmekalliolla kuin Levonkalliolla.
Tuota pikaa tupsahdimme järven tasalta nousevien portaiden ääreen. Tulimme näin Aulangonjärven polulle. Muutaman askeleen päässä oli Levonkallio, jota monet siis nimittävät erheellisesti Kärmeskallioksi. Täältä avautui legendaarinen näkymä yli järven näkötornille.
Pidimme lämpimässä auringossa upean maiseman äärellä taukoa eväsleipien ja kuuman juotavan merkeissä. Muutamia kulkijoita oli kiertämässä Aulangonjärven polkua ja pysähtyi hetkeksi ihailemaan näkymiä. Hienoa että Hämeenlinnan komein nähtävyys (sori linna) houkuttelee kävelijöitä ihan arkipäivänäkin.
Aikamme istuttuamme läksimme seuraamaan Aulangonjärven polku pohjoiseen. Kuljimme siis vielä vajaan kilometrin Sibeliuksen metsässä.
Aulangonjärven polkua on helppo kävellä, sillä se on liki kokonaan haketettu ja muutamia opasteitakin löytyy matkan varrelta.
Metsäosuuden päätyttyä tulimme ihmisten ilmoille ja kuljimme Aulangon Heikkilän mökkialueen lävitse pellonlaidan pitkälle suoralle.
Pellon ja golfkentän väliin jäi pätkä järvenrantaa ja muutamia omakotitaloja. Sekä hauska leikkimökki.
Golfkentän sivuitse kulkevaa autotietä matkattiin onneksi vain parisataa metriä ja sitten päästiin takaisin metsän suojaan. Jäljellä oli vajaan kilometrin kiemurainen polku ulkoilumajan parkkipaikalle.
Polku putkahti metsästä järvenrantaan yllättävän ja oikeastaan ihan liian nopeasti. Ympyrä sulkeutui.
Näin olimme kiertäneet Aulangonjärven ja kävelleet siksakkia Sibeliuksen keväisessä metsässä kuunnellen tirppojen lurituksia.
Kilometrejä tuli kuin huomaamatta taivallettua osapuilleen yhdeksän.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti