Keväinen auringonpaiste houkutteli meidät Lopen Luutasuolle. Ajelimme Lopen keskustan halki Pilpalantietä ja tuumailimme, josko Luutalammin taaimmalle parkkipaikalle vievä tie olisi näin aikaisin keväästä avattu liikenteelle. Eipä ollut. Puomi sulki autoilijan kulun. Tämä tie on altis kelirikolle ja keväinen sulku on aivan ymmärrettävä.
Niinpä jätimme auton kartan alareunan Pilpalantien varressa olevalle parkkipaikalle. Kävelemäänhän tänne oli tultu. Alemmasta Sports Trackerin kuvasta näkyy reittimme. Lammille taivallettuamme kiersimme sen vastapäivään.
Sorainen autotie puomin jälkeen oli varsin hyvässä kunnossa. Arvelimme puomin avautuvan seuraavan viikon kuluessa. Niin lämmintä keliä oli luvassa.
Kun olimme saavuttaneet tien puolivälin parkin (joka oli ollut alkuperäinen päämäärämme) lähdimme sen nurkalta metsän halki kohti Luutalammin eteläistä päätä.
Alun kuivan polun jälkeen maasto alkoi pursuta vettä. Goretexit jaloissa pystyimme toki jatkamaan, mutta saimme loikkia kuivalta mättäältä toiselle. Tasapainottelu oli kyllä hyvää jumppaa ikäisillemme hepuille.
Rannan tavoitettuamme läksimme kiertämään Luutalammia vastapäivään. Olimme järkeilleet, että lammin itäinen ranta olisi alttiimpi auringolle ja siksi lumeton. Olimme unohtaneet kaikki ne vedet, jotka sulanut lumi ja jää jättävät jälkeensä.
Vallankin lammin eteläinen osuus oli siis varsin kostea.
Toki aivan kuiviakin pätkiä oli ja ne litimärät oli helppo kiertää kuivemman kautta.
Poikkesimme katsastamaan läheisen Rajalammin jäätilannetta. Ja josko siellä olisi lintuja, sillä Luutalammilla niitä ei juuri ollut.
Rajalammi oli miltei kokonaan jäässä ja sen rannoilla norkoili vain muutama tylsistyneen näköinen lokki. Palasimme aika pian takaisin Luutalammin polulle.
Mistä mahtoi johtua, että kun Rajalammi oli liki umpijäässä, Luutalammin vesi lainehti vapaana?
Hyvin suosittu lammin pohjoispään tulistelupaikka oli tyhjänä. Tosin edellisen kävijän nuotionjämä vielä savutti.
Pidimme veden äärellä kunnon evästauon makkaroineen ja jälkkäreineen. Yleensä tähän osuu tuuli aika navakasti, mutta nyt puhalsi pohjoisen puolelta ja siis selkiemme takaa. Joskus käy säkä.
Mikäpä tuossa oli istuskella. Auringon lämpö oli ihan kesäistä.
Istuskelun jälkeen piipahdimme pitkospuita pohjoiseen katsomaan missä kunnossa sen puolen polut olivat. Pian selvisi, että jäätä oli tällä seudulla paljon ja alueen halkova soratie oli pitkälti talvisissa tunnelmissa.
Niinpä emme jatkaneet retkeä siihen suuntaan, vaan kiltisti palasimme pitkoksia Luutalammin rannalle.
Jatkoimme retkeä lammin läntistä rantaa etelään. Luin alueen uutisista, että Luutalammin huussi ei olisi käytössä remontin takia. Itseasiassa koko tönö oli kadonnut pitkosten päästä. Tuovat varmaan uuden entistä ehomman ennenkuin varsinainen turistikausi alkaa.
Tällä lammin varjoisemmalla puolen oli vielä jonkin verran jäisiä polkuja, mutta selvisimme niistä ihan ilman nastojakin. Lyhyet lumiosuudet oli helppo kiertää sulan maan kautta.
Harvoin tässä laskujoessa virtaa näin hurjasti vettä.
Hyvästelimme kotvasen tovin kuluttua Luutalammin eteläisen pään ja suhahdimme metsän halki autotielle. Olisi ollut kiva nähdä kevään lintutulokkaita lammilla, mutta taisimme olla pari päivää liian aikaisessa. Kesäisin täällä viuhahtelee kaiken sorttisia siivekkäitä.
Luutalammin kierto on yksi retkikohdevalikoimamme klassikoista. Opaskarttoihin tuota polkua ei juuri ole merkitty, mutta kunhan maasto hieman kuivuu on se taas helppo löytää ilman opasteitakin.
Retken pituus oli osapuilleen kahdeksan kilometriä, jota siis pidensi tuo pakollinen soratieosuus.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti