Pääjärven Kierto ja Kyläntaustanjärvet

 

Hämeen järviylänkö on monen oivallisen retkikohteen tyyssija. Vallankin tuon kartan alareunalta löytyy monta käymisen arvoista kohdetta. 

Tälläkertaa retkeilimme Rengon Pääjärvellä. Kartasta selviää, että Pääjärvi sijaitsee monen kunnan alueella eli Hämeenlinnan, Tammelan ja Lopen. 

Kävelimme Pääjärven Kierron vastapäivään ja koska päivä oli niin kaunis piipahdimme vielä pienellä koukkauksella Kyläntaustanjärvillä. Siellä teimme lenkin myötäpäivään.

Sports Trackerin piirtämä kuva selvittänee reitit. Ja siitä näkyy osavasti myös tarpeelliset tiennumerot.

Läksimme Pääjärven parkkipaikalta kohti pohjoista. Ihan kelpo polku kulki tien suuntaisesti, ylitti sen pari kertaa ja sitten pääsimme asfaltista eroon.

Reitin opasteet olivat pääsääntöisesti erinomaisessa kunnossa.

Pienoisessa muurahaiskeossa kävi uskomaton hulina. Helteisen päivän aurinko tuntui lisäävän kierroksia pikkuotuksiin. Ilmeisesti jokainen murkku tiesi mitä oli tekemässä. Tässä porukassa ei ollut vapaamatkustajia.

Polulla oli useita vesiesteitä joista kaikissa oli onneksi kunnon silta. Siitä näki, että reitistä on pidetty hyvä huoli.

Kuljimme hetken myös varjoisaa pellolle johtavaa metsäautotietä. Sitten opasteet opastivat meidät takaisin metsäpolulle.

Pääsimme taas ylittämään muutaman joeksi muuttuneen ojan. 

Helteisen päivän metsä tuoksui toisaalta kuivalta männiköltä, toisaalta verkkaiselta sammalikolta.

Ja kaiken yllä laulelivat erilaiset tirppalinnut.

Metsäpolku johdatti meidät mökeille vievälle soratielle, jota kuljettiin hyvä tovi. Mitään liikennettä ei tiellä onneksi ollut.

Syksyn puolukkasadosta saattaa tulla erinomainen...

Opasteita seuraamalla pääsimme taas metsän suojaan. Täälläkin puolukka kukki aivan tolkuttomasti.

Pidimme harjun päällä virkistävän tauon eväiden parissa. Oli hyvä välillä lepuuttaa kinttuja. 

Noin 250000 hyttystä innostui läsnäolostamme, mutta onneksi Off toimi.

Laskeuduimme harjulta kuusivoittoiseen metsään. Maastossa tuntui olevan paljon vettä, joskin polku oli pääosin kuivilla.

Kaunis polku vei meidät Pääjärven rantaan Kynnysharjulle. Kapoista harjua kelpasi kulkea sillä sen molemmin puolin välkehti aurinkoinen vesistö.

Sillalle johtavat pitkokset näyttivät olevan mukavasti kuivilla... mutta oikeasti ne upposivat askelten alla yllättävän syvälle. Tässä kohdassa reitin rakentajilla taisi olla vapaapäivä.

Pähkäilimme lyhyen hetken erillaisia vaihtoehtoja etenemiseen, ja kävelimme sitten pokkana lankkuja pitkin. Tiedoksi: goretex pitää jalat periaatteessa kuivina, mutta se ei estä kenkää hörppäämästä nilkan kautta. 

Jotta homma ei kävisi liian helpoksi, muuttuivat pitkokset veden alla todella liukkaiksi. Vaikka olisi tehnyt mieli juosta, täytyi malttaa astella rauhallisesti ja hitaasti. Lurps, lurps.

Jalkakylvyn jälkeen siirryimme Kynnysniemen Lenkin polulle. Kumma kyllä kohtalaisen märät kengät ( ja sukat ) eivät menoa juuri haitanneet. Punkkien pelossa olin kiristänyt housunpuntit kenkien päälle ja se varmaan esti äärimmäiset vesivahingot. Toisella meistä olikin sitten liehupuntit...

Kynnysniemen Lenkki vei meidät kauniin lehdon kautta harjun laelle. Tätä reittiä olemme harvemmin kulkeneet, joten maisemilla oli myös uutuusarvoa.

Pääjärven nimettömällä ja hyvin siistillä laavulla pidimme pidemmän evästauon. Samalla kuivattelimme kenkiä ja sukkia. Helteisen ilman takia kenkien kosteus ei tuntunut kovin kamalalta ja villaiset sukat kuivahtivat aika hyvin auringossa.

Jostain syystä laavun huussi oli kadonnut. Luulisi, että näin suositulla paikalla olisi sellaiselle oikea tarve.

Hyvän tovin istuttuamme lähdimme rantapolkua pitkin kohti parkkipaikkaa. Koska päivä oli niin korea eikä meillä ollut minnekään kiire, päätimme vielä kävellä parkkipaikan läpi Kyläntaustanjärville.

Kyläntaustanjärville ei ollut omaa opastetta, mutta kartan mukaan voisimme seurata Kalattoman lammien viitoitusta. 

Parkkipaikalla ylitimme tien ja kävelimme jonkin aikaa paahteista soratietä.

Kyläntaustanjärvillä pesi joutsenpariskunta. Yksinäinen kurki teki ylilennon etsien sopivaa laskeutumispaikkaa. Taisimme pilata sen suunnitelmat, sillä se huomasi meidät pusikon kätköissä ihan viimetipassa ja joutui hätäisesti ottamaan lisää korkeutta. Niin isolle linnulle se ei ollut ihan helppo homma. 

Ja tosiaan kamera oli visusti taskussa kokoajan...

Rannalla kukkivat suopursut ja kosteikkokasveista kaunein eli raate. Näitä kukkia kuvatessa kenkäni painuivat märän sammalikon läpi ja kaikki mikä oli jo kuivunut kastui uudelleen. Että sillai.

Järveltä seurasimme opastetolppia, kunnes emme enää seuranneet niitä. Kartan mukaan metsäautotien pätkä veisi meidät oikeaan suuntaan, kuten tekikin. Metsäpolun jälkeen tulimme taas alun soratielle.

Tuotapikaa olimme takaisin Pääjärven parkkipaikalla. 

Tämä helteisen päivän retki oli pituudeltaan vähän päälle 11 kilometriä. Pääjärven luonto oli kaikessa vihreydessään komeimmillaan, eikä jalkakylvyistä jäänyt pysyviä traumoja.