Tuulinen Iso-Melkuttimen kierto

 

Viimeksi kävimme Melkuttimilla maaliskuun loppupuolella, joten nyt oli korkea aika palata näihin maisemiin. Kesällä tämä reitti oli niin suosittu että katsoimme tuolloin parhaaksi retkeillä vähemmän kansoitetuilla poluilla. Nyt lokakuun alussa tuskin joutuisimme ruuhkaan.

Auton jätimme Tauluntien laajennetulle parkkipaikalle ja kiersimme reitin myötäpäivään.

Alkumatka kulki helposti tasamaan polulla. Seurasimme koko päivän sinisiä opaslätkiä.

Makkaralammin rannalla pari innokasta retkeilijää keräsi jotain. Marjoja? Sieniä?

Jatkoimme mukavalla pehmeällä polulla. Täksi päiväksi oli luvattu kovaa ja puuskaista tuulta. Ja juuri sellaista saimme. Onneksi puhuri kävi etelän puolelta joten se ei ollut kovin jäätävää. Ei ainakaan jos liikkui kokoajan.

Iso-Melkuttimen kierto oli tuon opasteen mukaan vähän päälle viisikilometrinen. Vuodesta toiseen olemme saaneet reitin pituudeksi noin kahdeksan kilometriä... no ehkä tuohon viittaan ei oltu laskettu matkaa parkkipaikalta tähän pisteeseen. Ja takaisin.

Opaskartta oli jo aavistuksen virttynyt, mutta periaatteessa ihan toimiva.

Tyhjillään nököttävien kaksoislaavujen jälkeen lähdimme kiertämään järveä. 

Omituista kuinka tuo vedenpinta näytti noin tyyneltä vaikka puissa humisi kunnon tuuli.

Reitti kulki mukavasti kumpuilevassa maastossa. Huomasi kyllä että tätä olivat monet jalat kuluttaneet.

Poikkesimme pitkään ja kauniiseen Tokholmannokkaan ajatuksenamme pitää sen kärjessä päivän ensimmäinen evästauko.

Tänne osui tuuli kuitenkin niin pahasti ettei retkikeitintä kannattanut sytyttää. Siitä huolimatta kapoista niemeä pitkin oli mukava kävellä.

Palasimme pikkuhiljaa takaisin tuuheamman metsän suojiin.

Löysimme oivallisen eväspaikan hieman edempää tyynen rannan puolelta. Tässä oli hyvä istuskella kotvanen tovi syksyisen maiseman äärellä. Saimme nähdä myös liki satapäisen hanhiparven korkeuksissa matkalla kohti etelää. Sen näyn voittaa vain saman parven keväinen paluu.

Kevyen evästelyn jälkeen jatkoimme helppokulkuisella polulla.

Sinnikäs pikkuruinen kuusi kasvoi keskellä polkua. Toivotimme sille pitkää ikää.

Samoojien tukevan sillan jälkeen reitti jatkui aivan Iso-Melkuttimen rantaviivassa.

Olimme aikoneet paistaa muutaman makkaran lepakkolaavulla. Tänne osui kuitenkin tuuli niin napakasti että nuotiolla istuskelu olisi muuttunut paleluksi... jos edes nuotio olisi kunnolla palanut.

Emme jääneet suremaan moista vaan jatkoimme viehkolla rantapolulla eteenpäin.

Päästäisen kiihkeä elämä on lyhyt, mutta vain meidän ihmisten mielestä.

Ympyrä sulkeutui kun lopulta istahdimme kaksoislaavuille makkaran paistoon. Repussa kannetut sytytyspuut saivat hieman kosteat klapit palamaan reippaasti. Tähän ei tuuli juuri osunut ja saatoimme istuskella hytisemättä hyvän tovin.

Jäljellä oli vain helppo kävely takaisin parkkipaikalle.

Tällä Iso-Melkuttimen kierrolla kävelimme siis noin kahdeksan kilometriä. Retkeilijöitä oli samalla reitillä aika paljon, mutta emme missään kohdin juuttuneet ruuhkaan.

Hirvikärpäsiä nolla.