Sitä paitsi Melkuttimen kierto olisi oivallinen aloitus kevään, kesän ja syksyn kävelyille.
Jätimme auton Tauluntien priimakuntoiselle parkkipaikalle. Ennestään paikalla oli muutama ajoneuvo.
Yllättäen polun varteen oli ilmestynyt pienoinen hakkuualue. No talousmetsäähän tämä ainakin näillä nurkilla oli.
Metsän lumisuudessa oli suuria eroja. Paikoin oltiin ihan kesämaisemissa, paikoin kahlattiin hangessa.
Iso-Melkuttimen itäisen pään kaksoislaavut olivat saaneet uudet katot ja pari uutta tukevaa retkipöytää. Paikalla oli näemmä tulistellut aika levoton porukka joka ei ollut ymmärtänyt lopuksi siistiä nuotiopaikkaa.
Valkoisena hohtava jäinen järvi oli mielenkiintoinen kontrasti kesäkuntoiselle maastolle.
Huojuva ja heiluva penkki oli niin hyvällä paikalla, että sen vaappumisesta huolimatta meidän oli ihan pakko istua hetkeksi. Rannasta jää oli jo sulanut, mutta kauempana selällä pari pilkkijää oli vielä kalastuspuuhissa. Joutsenpariskunta lensi ylitsemme täydentäen tunnelmaa.
Sukeltajien laiturilta näkyi taas kuinka kirkasta Iso-Melkuttimen vesi oikeasti on. Tuollaista ei usein näe maamme humuspitoisissa järvissä.
Makkarat syötyämme jatkoimme lätäkön kiertämistä. Varjoisemmissa kohdin polku oli jäinen ja liukas, toisaalla taas ei.
Samoojien komean sillan jälkeen nousimme liki helteistä rinnettä ylös ja melkein törmäsimme auringossa lämmittelevään kyyhyn. Onneksi se varoitti meitä kipakalla sihinällä. Kiersimme kaverin kunnioittavan matkan päästä ja se jäi lekottelemaan neulasten keskelle.
Olimme liikkeellä kahden pysähdyksen taktiikalla. Niemeltä ei harmillisesti löytynyt taukopaikkaa joka olisi yhtä aikaa aurinkoinen ja tuulensuojainen.
Lopulta hoksasimme hieman syrjässä polusta valoisan ja tyynen kohdan johon oli osavasti kaatunut puu penkiksi. Tässä kelpasi keitellä kahvit ja kaakaot. Metsässä kaikui aikamoinen tirppalintujen konsertti.
Aivan pian saavutimme Iso-Melkuttimen itäisen pään josta olimme kierroksen aloittaneet. Järven jää näytti hämäävän vahvalta mutta veikkaan ettei se enää kauaa hohtele auringossa.
Jäljellä oli polku järveltä parkkipaikalle. Aluksi ohitimme kaksoislaavujen polttopuukasat. Täällä on varauduttu useampaankin nuotiotuleen.
Emme olleet aivan varmoja reitin jäätilanteesta ja siksi olimme varautuneet erilaisilla vaihtoehdoilla. Pienen tuumailun jälkeen päädyimme nastoitettuihin jalkineisiin. Oli tuo polku ainakin alkumatkasta niin liukkaan näköinen. Tuo kenkäpäätös osoittautui retken edetessä just oikeaksi.
Reitti oli hyvin merkitty ja me seurailimme sinisiä lätkiä.
Me jatkoimme järven valoisammalla puolella, eli kävelimme reitin vastapäivään. Leppeässä auringossa oli mukava astella.
Lepakkolaavulla pääsimme valmiille tulille makkaroittemme kanssa. Tännekin oli tuotu retkipöytä jota ei ihan pikkuinen tuuli heiluttele. Nuotiolla kanssamme istunut kalamies kertoi että järven jää oli parhailla pilkkipaikoilla vielä liki puolimetristä. Tosin ei välttämättä enää kauaa.
Laavulle osui selältä aika vilpoisa tuuli, joten emme jääneet istuskelemaan kovin pitkäksi aikaa.
Jatkoimme taivallusta hieman lumisemmassa maastossa.
Leppoisan tauon jälkeen palasimme rantapolulle. Kumoon käännetyt veneet olivat heräilemässä talviuniltaan. Tosin osa niistä taitaa jatkaa uniaan kunnes joku korjaa ne pois maisemaa pilaamasta.
Päivän retken pituus oli osapuilleen seitsemän kilometriä. Nyt emme poikenneet jokaisen niemen nokassa ja matka jäi täten tavallista lyhyemmäksi.
Olipa tämä hieno aloitus edessä siintävälle retkeilykaudelle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti