(kartta: Madeira Tour & Trail)
Alunperin päivän tavoitteena oli kävellä korkealla Madeiran ylätasagolla Levada Bica da Cana. Harmillisesti tuolla ylängöllä kävi sellainen sateen sekainen myrsky höystettynä sankalla sumulla että laskeuduimme sieltä aika pikaisesti alemmaksi ihmisten ilmoille.
Suuntasimme Boa Morteen ja sieltä helposti tavoitettavalle levada Nortelle. Tämä sopuisa levada tuli tutuksi muutama vuosi sitten. Kartassa lähtöpiste on tuo kahvikuppi vasemmassa reunassa.
Tämä osuus levada Nortesta kiertää kauniin Campanarion laakson rinteillä. Reitillä on vain muutama korkeanpaikankammoisille hankala kohta.
Alhaalla näkyi pätkä tunneleiden välistä moottoritietä ja rannaton Atlantti.
Näyttäisi siltä että levadan uoma on saanut vastikään uudet laidat. Ainakin sieltä täältä.
Kun saavutimme reitin syvimmän koukkauksen laakson pohjalle oli järkytys melkomoinen. Muutama vuosi sitten just tällä kohdin oli paikallisten grillauspaikka. Saimme tuolloin täällä maistiaiset laaksolaisten lounastarjoilusta. Meille tarjottiin herkullisia perunoita, tuoretta leipää ja viiniä. Jos olisimme malttaneet odottaa olisimme saaneet myös grillattua lihaa. Vieraanvaraisuus oli hauska yllätys, joka ei unohdu.
Nyt paikalla oli maansiirtokoneita ja tunnelityömaa. Onneksi olivat huomioineet meidät kävelijät selkeällä ohituspolulla. Harmitti kyllä oivallisen taukopaikan katoaminen.
Järkytyksestä selvittyämme jatkoimme muutoin kauniin ja aika villinkin maiseman keskellä.
Loivahko rinne kasvimaineen oli suoraan kohti aurinkoa.
Alhaalla pilkotti Campanarion kirkko.
Kun kohdalle osui kivinen portaikko pidimme lopulta evästaukomme. Ilmaa raikasti hentoinen vesisade ja maisemakin muuttui hieman harmaaksi.
Olimme nyt kävelleet sen verran että päätimme lähteä paluumatkalle. Tätä levadaa jatkamalla olisi päässyt muutaman mutkan kautta Cabo Ciraon kuuluisalle näköalapaikalle, mutta meille piisasi hyvin tämäkin maisema.
Näin maaliskuun loppupuolella osa kasveista oli heräämässä, osa kukkimassa ja suurin osa ikivihreinä.
Asutuksen keskellä kulkevat levadat ovat usein paikallisten kotipolkuja. Niinpä mekin saimme kulkea aika monen takapihan halki. Ja tälläkin levadalla oli oikeissa kohdin myös katuvalaistus.
Tämä levada ei ollut lainkaan niin dramaattinen kuin se jolle alunperin olimme menossa, mutta kaunis maisema ja polun mukavat kurvit tekivät tästä hyvän korvaajan.
Tällä kertaa kuljimme levada Norten varrella noin kymmenen kilometriä.
Tämä oli taas hyvä muistutus siitä, että vaikka Madeiran ylätasangolla myrskyää ja on sumuista, ovat alemmat reitit usein ihan kävelykunnossa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti