Mallorca 6 : Sóller, Mirador de ses Barques, Port de Sóller

 

Mallorcan-viikkomme viimeiseksi kävelyksi valitsimme retken Sólleristä Mirador de ses Barquesin kautta Port de Sólleriin. Tätäkään reittiä ei löytynyt Rotherin muutoin ansiokkaasta opaskirjasta.  Edellispäivän onnistuneesta retkestä rohkaistuneina päätimme taas kulkea omia polkujamme.

Yläkuvassa hotellilta saatu kartta jossa Mirador on aivan oikeassa laidassa.

Alla Suunto-kellon näkemys retkestä.

Aloitimme päivän jälleen kerran ajelemalla ikivanhalla ratikalla Post de Sólleristä Sólleriin. Tällä kertaa istahdimme veturivaunuun. Se oli kyllä mielenkiintoinen paikka, mutta myös paljon meluisampi kuin taaemmat vaunut.

Sóllerissa ratikka joutui pysähtymään kesken kaiken liikenneruuhkan takia. Silloin isoin osa matkustajista hyppäsi kyydistä. Me myös. Kohtelias veturikuski nousi auttamaan vanhempia matkustajia vaunun portaissa. 

Suuntasimme kirkkoaukion laidasta alkavalle Carrer de sa Llunalle. Tuo katu on vilkas kauppakatu.

Llunalta poikkesimme Victoria "11 Maig"- kujalle. Sitä kulkemalla pääsi seuraaville opasteille. 

Lyhyehkön kävelyn jälkeen tulimme varsinaiselle opastaululle.

Opastaululta eli tuolta punaiselta neliöltä suuntasimme Sa Capelletan kautta Mirador de ses Barquesille. Kartalla reitti näytti lähes suoralta viivalta. 

Reitin varrella olevissa viitoissa ei moista näköalapaikkaa mainittu, mutta me tiesimme seurata Tuentin opasteita.

Kuten niin usein Mallorcalla lähdimme ylämäkeen. Toki saimme kulkea lyhyen hetken myös melkein tasamaata.

Pian olimme niin korkealla että laakson takana näkyi Biniaraixin rotko. Sitä pitkin laskeuduimme vuorilta viikon alkupuolella kun kävelimme Cùberin patoaltaalta Sólleriin.

Ylämäki jatkui ja lopulta saavutimme Santuari de Santa Maria de l`Olivarin. Sen portit olivat tiukasti kiinni, joten vain ohitimme Sa Capelletan.

Tämä oli kyllä kaunis polku hienossa maisemassa. Pidimme myös pienen tauon kun tuli tarve lepuuttaa kinttuja. Eipä ollut kiirettä minnekään.

Välillä ohjelmassa oli myös telinevoimistelua. Lyhytkoipisempi meistä mietti huipulla hetken turvallista laskeutumista. Pitkäkoipinen vain asteli eteenpäin.

Olimme jo varsin korkealla ja oikeastaan nyt jyrkimmät ylämäet olikin ohitettu. Edessä oli leppoisaa soratietä maltillisella nousulla.

Kaukana vasemmalla Välimeri loisti sinisenä ja Port de Sóllerin majakka valkoisena.

Pienen mutkan kautta tulimme Mirador de ses Barquesiin. Laajan parkkipaikan vieressä oli ravintola ja näköalatasanne.

Valitettavasti olimme taas liikkeellä liian aikaisin. Ravintola aukeaisi vasta tunnin kuluttua. Ystävällinen tarjoilija kuitenkin kertoi että voisimme saada keittiöstä aidon Mallorcalaisen voileivän. Se sopi meille hyvin... ja mainittakoon että yhdestä leivästä riitti hyvin kahdelle nälkäiselle.

Kun olimme täyttäneet mahamme Mallorcan leivällä lähdimme jatkamaan matkaa. 

Olimme katsoneet kartasta osavan oikopolun Port de Sóllerin suuntaan. Tuolle reitille lähtiessämme viereemme pysähtyi pakettiauto ja kaksi nuorta miestä kertoi että havittelemamme oikopolku oli todennäköisesti suljettu. He neuvoivat meidät jatkamaan Tuentin suuntaan. Sieltä löytyisi oikea reitti. Katsoimme parhaaksi noudattaa neuvoa, kiitos siitä.

Tuentin polulla jatkaminen vei meitä jonkin aikaa aivan väärälle taholle. Reitti oli kuitenkin hieno, joten ei valittamista.

Muutaman mutkan kuluttua tulimme opasteelle josta käännyimme omaan suuntaamme. Tuentin polku jatkoi omaan suuntaansa meren rannalle.

Nyt lähdimme hissuksiin laskeutumaan. Tuolla vasemmalla puiden takana pilkotti Mirador de ses Barquesin katto. Olimme siis tehneet aika ison kaarroksen pysyäksemme oikealla polulla. Pääasia kuitenkin ettemme päätyneet umpikujaan.

Saimme kulkea oliivipuiden keskellä kivipengerryksiä pitkin. Maisemat olivat taas kohdillaan.

Leveä väylä vaihtui välillä kinttupoluksi jyrkässä rinteessä. Täällä pidimme pienen huilitauon.

Ja pikkuhiljaa Port de Sóller tuli lähemmäksi.

Kun lopulta pitkän laskeutumisen jälkeen saavutimme asfalttitien teimme pienen virheen. Luulimme  olevamme kartan leveämmällä tiellä ja lähdimme seuraamaan sitä oikealle. 

Tulimme ison tilan isolle portille. Avasimme portin ja kuljimme jonkin aikaa tilan mailla kunnes älysimme olevamme aivan väärällä tiellä. Pikamarssia poistuimme paikalta. 

Kuinkahan moni valvontakamera ikuisti mokamme?

Palasimme häntä koipien välissä asfalttitietä jonkin matkaa alaspäin ja löysimme oman opasteemme. Pääsimme taas oikealle reitille.

Tulimme sopuisalle soraväylälle jossa vuorottelivat portit ja oliivipuut. 

Ja myös kulkua ohjaavat valkoiset nuolet.

Monien opasviittojen jälkeen saavutimme autotien joka johdatti meidät kuumasti mutta myös järkähtämättömästi Port de Sólleriin.

Alamäkeä kaikki tyynni.

Kun lopulta saavutimme määränpäämme ei oikeastaan ollut muuta vaihtoehtoa kuin poiketa ensimmäiseen kippolaan ja juoda kylmä olut. Ja kyllä se maistuikin.

Viimeinen retkemme Mallorcalla oli pituudeltaan noin 13 kilometriä. Päivään mahtui hienoja maisemia, ystävällisiä saarelaisia, harhapolkuja ja aurinkoa taivaan täydeltä.

Niin päättyi viikkomme Mallorcalla. Olimme tulleet tänne kävelemään uusissa maisemissa. Saaren kävelyreitit yllättivät meidät monipuolisuudellaan, viitoituksellaan ja todella kauniilla maisemillaan. Ja oikeasti kuljimme vain Port de Sóllerin lähipoluilla. Mallorcalla on kilometritolkulla myös muita reittejä. Tramuntanan vuoristossa risteilee monia, monia kävelynarvoisia polkuja.

Viikon aikana kävelimme noin 1800 nousumetriä, mikä ajoittain tuntui myös kintuissa. Toisaalta paljon oli myös sopuisia alamäkiä.

Veikkaan että palaamme vielä näihin maisemiin.