Mallorca 4 : Valldemossasta Valldemossaan

 

Neljäs retkemme Mallorcalla vei meidät Valldemossan maastoon. Tuo kaunis kylä vuoristossa on monen kävelyreitin alkupiste. Taksimatka Port de Sólleristä Valldemossaan maksoi noin 40 euroa. 

Yläkuvassa on Rotherin oppaan kartta reitistämme, jonka pituus oli osapuilleen 13 kilometriä

Ja Suunnon älykello piirsi suurin piirtein saman viivan. Kiersimme ympyrän myötäpäivään.

Tälle kuten muutamille muillekin reiteille lähdettiin de Les Oliveres- kadun päästä.

Siksi olikin ehkä hieman hämäävää että ensimmäiseksi kohdattiin tiukasti lukittu portti. 

Vaan kappas: polku ohitti portin ikään kuin ojan kautta. Onneksi edellämme käveli muita kulkijoita, muuten emme ehkä olisi hoksanneet tuota jippoa.

Polku kulki aidan laitaa kunnes viereinen autotie kääntyi jonnekin ja pääsimme avarammalle väylälle.

Polun päässä oli portti josta pääsi läpi vain erikoisluvalla. Meillä sellaista ei ollut joten seurasimme reittiä oikealle eli Ses Bassesin polkua. Näin olimme tämän alunperinkin ajatelleet.

Edessä oli hyvän matkaa tiukkaa nousua. Mikäs tuossa oli kävellessä, hienolla polulla.

Yllättävän pian olimme niin korkealla että saimme hienon kuvakulman Valldemossaan.

Kuljimme edelleen ylämäkeä mutta nyt hieman maltillisemmin.

Muutamat portit reitin varrella avattiin ja suljettiin ohjeiden mukaisesti.

Hämmennystä aiheuttivat reitin opasteet, jotka olivat tyystin erilaisia kuin Mallorcan aikaisemmat. Oman karttamme mukaan olimme kuitenkin oikealla reitillä, joten ei muuta kuin mäkeen vaan.

Loiva ylämäki muuttui alamäeksi ja sen jälkeen jyrkäksi nousuksi. Samalla saimme pujotella taannoin riehuneen myrskyn tuhojen keskellä.

Ylämäki jatkui ja jatkui. Paikoin polku oli hieman epäselvä ja jossain kohdin se meinasi tyystin kadota, mutta löysimme kuitenkin aina jonkun reitin eteenpäin.

Kun saavutimme ylätasangon ei selkeää polkua enää oikeasti ollut. Edellämme kulki muutama kävelijä joten seurailimme suunnilleen heidän kulkuaan.

Kun osuimme kivistä rakennetulle polulle pääsimme vaivatta oikeaan suuntaan. 

Pidimme tauon tuolla puiden katveessa. Oli mukava istuskella varjossa ja katsella maisemia. 

Liika tyytyväisyys kuitenkin kostautui: olimme niin varmoja reitistämme ettemme tarkistaneet polkuja kirjasta ja kartoista. Aivan alkuperäinen ajatuksemme kun oli ollut laskeutua täältä Deiáan. Suurempia miettimättä lähdimme taukopaikalta ensimmäiselle alamäkeen kulkevalle polulle... siis aivan väärälle.

Reittimme vei meidät upealle vuoristopolulle. Täältä näki kauas.

Kovin kaukana alhaalla pilkotti Cala de Deiá jonka nurkilla kuljimme edellisenä päivänä.

Jyrkänteen juurella oli Deiá. Vielä tässä kohdin uskoimme olevamme oikealla polulla.

Matka kääntyi alamäkeen. Se olikin vaihteeksi mukavaa.

Kun olimme laskeutuneet hyvän matkaa pidimme pienen tauon ja vilkaisimme myös opaskirjaamme. Jotenkin olikin ollut outoa kävellä tähän suuntaan... totesimme olevamme hienolla reitillä mutta emme sillä millä olisimme halunneet olla. 

Ihan pienen hetken mietimme takaisin kääntymistä, mutta olimme jo laskeutuneet vuorilta niin pitkän matkan ettei palaaminen houkutellut. 

Sitä paitsi ei tämäkään huono reitti ollut. Deián sijasta päätyisimme takaisin Valldemossaan.

Matka jatkui leveämmällä väylällä yhä alaspäin.

Aika villin näköisiä vuohia kiipeili kallioilla. Jos jäimme liian pitkäksi ajaksi ihailemaan pikkuisia kilejä suuntasi sarvipää-pukki meihin tuiman katseen. Sellaisen kanssa ei kannata jäädä väittelemään.

Myös täällä oli runsaasti myrskyn jälkiä. Kaatuneet puut ja repeytyneet oksat oli kuitenkin helppo ohittaa.

Miksi metsän keskellä on hyönteishotelli?

Kohta tulimme portille joka oli lukittu oikein kettingillä. Hyvin lyhyen pähkäilyn jälkeen hoksasimme että kiviaidan voi suht helposti ylittää portin vierestä. Siitäpä sitten.

Metsätuhot jatkuivat täälläkin mutta vastaamme tuli myös moottorisahoilla varustautunut raivausryhmä joka siivosi reittiä.

Seuraava portti oli helppo kiertää. 

Nyt aloimme jo olla Valldemossan liepeillä. Laakson kivimuurien keskellä oli myös iso mystinen ympyrärakennus.

Rotherin opaskirjassa erikseen mainitun ylpeän puun jälkeen olimme jo asutuksen keskellä.

Tästä oli lyhyt matka Valldemossan keskustaan lounaalle.

Päivän reitti oli noin 13 kilometriä. Alkuperäinen ajatuksemme kävellä Deiáan ei onnistunut koska emme olleet tarpeeksi tarkkoja polkujen suhteen. Tämä reitti Valldemossasta Valldemossaan oli kuitenkin kävelemisen arvoinen, joten suurta vahinkoa ei tapahtunut.