Ajoimme tietä nro 82 Sallasta Kemijärven suuntaan muutaman kilometrin ja yhytimme opastetun soratien kurun suuntaan. Viimeiset 7 kilometriä parkkipaikalle olivat aika monttuisia ja vaativat keskittynyttä ajoa. Onneksi autossamme on kohtalainen maavara.
Retki alkoi leveällä väylällä joka onneksi ennen pitkää vaihtui metsäpoluksi. Reitti oli tietenkin merkitty sinisellä koskapa olimme Sallassa. Sää oli taas synkän pilvinen muttei vielä kunnolla satanut.
Kävelimme ensin Salmijoenkurulle ja sitten Kalliojärvelle.
Sallatunturiltakin kulkee tänne opastettu reitti. Se on pituudeltaan noin 12 kilometriä suuntaansa. Tälläkin kertaa tyydyimme tähän lyhyempään piipahdukseen.
Tämä on yksi hienoimmista nuotiopiirin paikoista tällä reissulla... ja monella muullakin.
Kävelin pienen matkaa joen toisella puolen.
Ihailimme hienoa maisemaa ja veden kuohuntaa. Istahdimme myös hetkeksi laavulle mutta sitten hyttysarmeija hoksasi meidät ja oli aika jatkaa matkaa.
Olihan tuota helppo kulkea muttei kovin mielenkiintoista.
Onnekkaasti loppuosa reitistä oli helpompaa ja kulki hienolla harjanteella.
Itse tupa oli kovin pimeä mutta sen terassi oli hyvin suojassa sateelta. Tässä oli ihan kiva syödä päivän eväät. Onneksi emme olleet ajatelleet paistella makkaroita.
Sadetta riitti kohtalaisen pitkään, mutta loppuihan sekin aikanaan.
Kun viimeinen polkuosuus ennen autoa alkoi päätin napsia kuvia metsän pienemmistä ihmeistä. Sateinen sää tuntui sopivan niille oikein hyvin.
Kalliojärven taukopaikka on upeassa maisemassa, mutta hieman harmitti pitkä soratiellä tallustelu.
Paluumatkalla vuokramökille poikkesimme vielä Sallan Sota- ja jälleenrakennusajan museossa syömässä kampanisut ja tutustumassa ajatuksia herättävään näyttelyyn.
Tähän retkeen päättyi viikkomme Sallassa. Muutamasta sadekuurosta huolimatta Sallan reitit olivat mainioita käveltäviä ja veikkaan että palaamme näihin maisemiin vielä uudelleen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti