Helteinen Pisankierto

 

Kuopion Tahkolta Pisan Lastukosken parkkipaikalle on osapuilleen 30 kilometriä, eli ei juuri mitään. Lähdimme Pisan kierrokselle hämmentävän kauniina syyskuun alkupuolen aamuna.

Kävelimme lenkkimme suositusten mukaisesti myötäpäivään. Opasteiden mukaan lenkin pituus on 8,5 kilometriä ja kun siihen lisäsi tuon lähestymisreitin tuli pituudeksi melkein 11 km.

Lastukosken parkkipaikalla oli hyvin infoa reitistä. Täältä lähdettiin kulkemaan metsäautotietä. 

Pisan opaste oli rehellinen ja näytti millainen ylämäki meillä oli edessä. Vaan ennen isompaa nousua kuljettiin maltillisesti kumpuilevaa polkua.

Kun tuli mahdollisuus päästä sivupolulle tervehtimään Isoa Mäntyä niin sinnehän me sitten.

En ole puita halailevaa tyyppiä mutta tällainen sympaattinen jättiläinen hellytti mieleni ja melkein halasin sitä... ainakin taputin ystävällisesti.

Surullista tietenkin on että metsäisessä maassamme on niin harvoja isoja puita että ne ovat yksittäisiä nähtävyyksiä. Olisi hienoa jos tuollaisia kookkaita mäntyjä olisi hehtaarikaupalla.

Hyvästelimme Ison Männyn ja jatkoimme reissua. Tulimme polkujen risteykseen josta lähdimme vasemmalle. Oikealle vievä reitti olisi vienyt meidät nopsasti Pisan huipulle mutta kuka nyt sellaista olisi halunnut.

Reitti vei meidät vaihtelevaan maastoon joka ei juurikaan muuttunut kun luonnonsuojelualue alkoi. Seurailimme oransseja merkkejä jotka olivatkin tarpeen risteyskohdissa.

Polkujen jälkeen päädyimme metsäautotielle jota oli helppoa kulkea.

Sivusimme nyt Isoa Pisalampea joka pilkotti puiden välistä.

Kohta saavutimme lammen pohjoisen pään sillan ja kulkusuuntamme vaihtui mukavasti kohti aurinkoa. 

Taivas oli pilvetön ja lampi tyyni. Mitä muuta voisi toivoa?

Ja niin alkoi ylämäki. 

Ensiksi tulimme Pirunkellarille. Tuo viehko onkalo kalliossa kertoo että täältä on louhittu kvartsia korukiveksi. Silloinhan ei ole tarvetta kilkuttaa kalliosta kuutiokaupalla kiveä vaan hyvä repullinen riittää.

Pirunkellarin jälkeen ylämäki jatkui. Tukevat kaiteet helpottivat nousua mistä olimme kiitollisia.

Kun hikisen kapuamisen jälkeen olimme harjanteen päällä emme suinkaan olleet tasamaalla. Polku kulki edelleen ylämäkeen ja nyt komean metsän keskellä. Täällä oli ilo kulkea vaikkei välttämättä kovin kevyttä.

Ja niin saavutimme Pisan tornin joka kaimastaan poiketen oli hyvinkin suora. Tornin juurella oli vain yksi (!) penkki retkeilijöiden käyttöön. Istahdimme sille hyvin ansaitulle lounastauolle.

Pöperöt syötyämme kapusimme torniin. Täältä näki pitkälle.

Lännen puolella siinsivät Tahkon rinteet.

Etelässä pilkotti Vuotjärvi (?)

Pisan torni ei sovi korkeita paikkoja vieroksuville sillä se on kasattu ritilöistä. Vaikka torni on hyvin tukeva on se myös häiritsevän ilmava.

Kierrerappuset olivat kovin kapeat ja askelmat minikokoiset. Siitä huolimatta isompikin mies mahtui aika hyvin isoine kenkineen nousemaan ja laskeutumaan.

Aikamme tornissa keikuttuamme palasimme metsäpolulle ja lähdimme etsimään Kämmenkiveä. Sen suuntaan osoitti opaste mutta itse polku ei ollut lainkaan selkeä.

Siitä huolimatta löysimme perille.

Kämmenkivi lienee nököttänyt tuossa tuhansia vuosia. Se on samaan aikaan painoton ja ainakin parin tonnin painoinen.

Kiven ihmettelyn jälkeen jatkoimme reissua harjanteen päällä.

Täyssinän rauhan (v. 1595) muistoksi kiveen hakatut merkinnät olivat aika hataria. Itseasiassa taisin napata kuvat tyystin vääristä kaiverruksista.

Ja niin aloitimme alamäen. Täälläkin oli kunnon kaide pitämässä kulkijat tolpillaan.

Polun varren yksinäinen penkki kertoi omaa tarinaansa. Mielenkiintoista oli ettei sitä oltu aseteltu näköalapaikalle tai edes lammen rannalle. Ehkä juuri tämä kuusikko oli Tapanin lempipaikka.

Me aloimme olla retkemme loppusuoralla. Enää ei ollut kavuttavana kummoisiakaan ylämäkiä. Ja alamäetkin olivat vaatimattomia.

Kämmenkiven pikkuserkku nökötti polun varressa omalla ikiaikaisella paikallaan.

Loppumatka sujui joutuisasti metsäautotietä pitkin. 

Pisankierto oli antoisa käveltävä. Ylämäet olivat koettelevia ja alamäet nopeasti lasketeltuja. Hienoa kokemusta koristi tälle syyskuun päivälle tilattu helteinen keli.

Hirvikärpäsiä osui kohdalle muutama.