Retkeilimme viimeksi Räyskälän Melkuttimilla maaliskuussa joten nyt oli korkea aika piipahtaa taas tuossa hienossa paikassa. Halusimme myös kävellä jossain missä ei ehkä olisi kovin paljoa hirvikärpäsiä.
Jätimme auton Tauluntien parkkipaikalle. Olimme liikkeellä keskellä viikkoa ja olikin yllätys että parkissa oli paljon autoja. Mietimmekin jo että olimmeko osuneet paikalle jonain virallisena " vieraile Melkuttimilla "- päivänä.
Kävelimme autolta Kaitajärven laavulle ja takaisin. Kiersimme Iso-Melkuttimen myötäpäivään eli kuljimme ensin sen eteläistä rantaa. Pituutta retkelle tuli noin 10,5 kilometriä.
Parkkipaikalta lähtevä polku ei enää ollutkaan polku vaan se oli leventynyt huomattavasti. Tuokin kertoo kasvavista kävijämääristä.
Ohitimme kauniin Makkaralammin auringonpaisteessa.
Tuplalaavu oli autiona kuten useinmiten. Tämä nuotiopiiri on sijoitettu varsin varjoisaan ja kosteaan paikkaan. Kuumana päivänä varmaan hyvä mutta muutoin ei.
Iso-Melkuttimen rannasta lähdimme vasempaan eli järven eteläiselle puolelle. Tämä on vähemmänkuljettu reitti sillä vastarannan polku on aurinkoisempi ja siksi houkuttelevampi.
Edessä oli heti kivikkoinen ylämäki.
Reittimme oli merkitty sinisillä lätkillä ja olipa tämä myös osa Hämeen Ilvesreittiä.
Ennen pientä venerantaa ylitettiin silta joka on hyvin pysynyt ryhdissään.
Samoojien silta ylittää salmen joka yhdistää Vähä-Melkuttimen Iso-Melkuttimeen.
Sillan jälkeen suuntasimme kohti Kaitajärveä.
Siniset opasteet vaihtuivat nyt keltaisiin. Tosin reitti oli niin hyvin tallottu että eksyminen olisi vaatinut erityistaitoja.
Keltaisilla merkitty reitti kulkee harjanteen päällä mutta me halusimme kävellä veden ääressä. Täällä ei ole opasteita muttei kyllä yhtään polkujen risteystäkään.
Kaitajärven laavu on mukavalla paikalla pienen mäen päällä. Lepäsimme auringonpaisteessa ja paistoimme makkarat. Laavulle oli tulossa muitakin retkeilijöitä joten annoimme heille tilaa ja jätimme jälkkäreiden syönnin toiseen paikkaan.
Lähdimme paluumatkalle samaa rantapolkua pitkin.
Yläkuvassa on Kaitajärven rantapolkua ja alakuvassa...
...jo Iso-Melkuttimen rantaa.
Täällä vesi on todella kirkasta.
Ajatuksena oli piipahtaa Lepakkolaavulla keittämässä kahvit mutta tällä taukopaikalla oli sen verran vilkasta että jatkoimme vielä matkaa.
Nyt kuljimme Iso-Melkuttimen pohjoista rantaa pitkin.
Lopulta päädyimme istuskelemaan sukeltajien portaikon yläpäässä olevalle penkille. Tässä oli tilaa levitellä kamppeita ja oikoa koipia.
Sukeltajia ei näkynyt.
Reissu jatkui rantaa pitkin kohti järven itäistä päätä.
Tuplalaavujen jälkeen edessä oli retken viimeinen osuus parkkipaikalle.
Aivan tässä taivalluksen loppuessa pari hirvikärpästä kopsahti kuontaloon. Muutoin niitä ei päivän aikana näkynyt.
Päivän retken pituus oli siis noin 10,5 kilometriä. Maastossa oli runsaasti muitakin kulkijoita vaikkei heitä kuvissa näy.
Kaikki mahtuivat mainiosti alueen poluille.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti