Evon maastossa

 

Sateisen jakson jälkeen luvattiin aurinkoa joten pitkästä aikaa poikkesimme Hämeenlinnan Evon maastoon. Samaan aikaan Evolla retkeili satoja partiolaisia mutta ohitimme onnistuneesti heidän alueensa.

Auton jätimme Rahtijärven parkkipaikalle ja kiersimme kierroksemme myötäpäivään. Pituutta retkelle tuli miltei 11 kilometriä.

Parkkipaikan jälkeen etsiydyimme vähemmän kuljetulle reitille halki pusikon. Näin alussa jo hoksattiin että edellisen yön rankkasateen jäljiltä kivet olivat liukkaita ja juurakot vielä liukkaampia.

Polulla oli muitakin kulkijoita. Suurin osa niistä ehti karata ennenkuin sain kameran kohdilleen.

Pian jo olimme opasteiden ja laveamman väylän äärellä. Kävelimme kohti Sorsakolua vaikka ajattelimme poiketa kolulla vasta retken loppupuolella.

Rahtijärven ja Savijärven välillä solisee pieni joki. Kuljimme hetken sen vartta mikä oli kyllä mukavaa.

Sillan ylitettyämme tulimme Savijärven läntiselle rannalle. Täällä jatkoimme taivallusta kohti pohjoista. Savijärvi oli loppukesän syvänvihreässä kuosissa.

Kuusivoittoisessa metsässä opasteet pitivät meistä huolta. Polku oli myös hyvin tallottu ja helppo seurattava.

Sorsakolun nurkille oli tullut uusi silta. Aikaisemmin tästä kuljettiin kolulle jonkinlaisia pitkoksia pitkin.

Emme kuitenkaan vielä ylittäneet siltaa vaan jatkoimme kohti Vaarinkorpea... jota ei kyllä opasteessa mainittu. Sorsajärven kierroksen opasteet sopivat meille.

Välillä kahlasimme saniaisissa, välillä kuljimme rannan tuntumassa. 

Evo on kuuluisa isoista siirtolohkareistaan. Niitä riittää koristamaan järviäkin.

Vaarinkorven nuotiopiiri oli vastapuunatun siisti.

Poikkesin rantaan katsomaan maisemia ja löysin myös hieman vanhemman todisteen majavien tekosista.

Klapivarastosta oli helppoa järkätä sopivan kokoisia nuotiopuita. Niitä tuli halottua seuraavallekin retkiporukalle.

Kyllä tässä kelpasi istuskella, käristää makkaroita ja nauttia jälkkäreitäkin. Aurinko jatkoi paistamista ja tuuli piti hyttyset loitolla.

Hyvän tauon jälkeen jatkoimme matkaa rantaa pitkin.

Seuraavan opasteen jälkeen käveltiin varsin pitkään metsäautotietä pitkin. Se oli helppoa käveltävää.

Lopulta pääsimme takaisin metsään. Edessä oli muutamia jyrkkiä ylämäkiä ja vastaavasti muutamia jyrkkiä alamäkiä. Täällä saimme tuntumaa siihen kuinka liukasta mastossa paikoin olikaan.

Monimuotoisessa metsässä oli hauska kulkea.

Pienen joen yli loikittiin liukkaita kiviä pitkin... hieman laastaria kului juurikin liukkauden takia.

Polku johdatti pois alamaista.

Ohitimme majavien rakennelman joka sääteli vedenkorkeutta. Pesäpadolta tuo ei näyttänyt.

Hieman ennen Sorsakolua rannan tuntumassa oli majavien hampaiden jälkiä. Näytti siltä että vanhaa nakertelua oli jatkettu ihan viime aikoina.

Sorsakolun laavulla pidimme pienen tauon ja söimme pois loput eväät. Täälläkin oli hyvin siistiä.

Oli hyvä lepuuttaa kinttuja ja antaa hien kuivua selästä.

Sorsakolun jälkeen jatkoimme reissua Savijärven rantaa pitkin.

Täällä oltiin taas liukkaiden kivien ja juurakoiden armoilla. Muutama muhkea mustelma jäi siitä muistoksi.

Nousimme rantapolulta hieman ylemmäksi ja päädyimme metsäautotielle. Sitä pitkin taivalsimmekin loppumatkan Rahtijärven parkkipaikalle.

Tämä oli hieno päivä Evon maastossa. Kävelimme siis liki 11 kilometriä auringonpaisteessa.

Retken aikana nousi taas mieleen että kyllä Evosta todellakin pitäisi tehdä kansallispuisto.