Rakko. Uhka vai mahdollisuus?

Tunnen ihmisiä, jotka eivät ikinä ole saaneet rakkoa kinttuihinsa.... ei vaiskaan, en tunne. Rakkoja tuppaa tulemaan, kun kengät eivät istu oikein, ovat liian tiukat tai liian löysät. Rakkoja tulee, kun sukka kostuu, eikä enää suojaa jalkapoloista. Rakkoja tulee, kun kenkään on eksynyt minimaalinen kivi, jota ei ole viitsinyt ottaa pois. Rakkoja nousee jalkoihin, joiden ylläpito-huolto on jäänyt väliin.

Jalkojen ylläpito-huolto koostuu rasvauksesta. Siviilissä jalat rasvataan aina pesun jälkeen, Caminolla vähintään kahdesti päivässä. Alberguen aamuhämärässä jokainen (?) vaeltaja uhraa minuutin tai kaksi rasvaamalla kinttunsa ennen sukkien jalkaan vetämistä. Rasvaa käytetään myös suihkun jälkeen, ja itse lotraan vielä rasvan kanssa ennen jalkojen työntämistä makuupussiin. Pehmeä, joustava iho ei rakkoonnu niin helpolla ja ennen kaikkea rakkojen hoitaminen on paljon helpompaa.

Jos kävelet tuntitolkulla, oli se sitten Kuhmoisten Isojärvellä tai Navarran viinivainioilla, sinun olisi hyvä tuuletella jalkojasi ainakin pidemmillä tauoilla. Istahda alas, riisu kenkäsi ja sukkasi. Anna varpaiden nauttia raikkaasta ilmasta, ehkä  jopa auringon paisteesta. Jos taivalta on vielä runsaasti jäljellä, vaihda kuivat sukat ja mahdollisesti myös pohjalliset. Tämän jälkeen kävelet kuin uusilla jaloilla! Ja jos joku väittää, ettei kenkiä saa riisua, koska ne eivät enää mahdu takaisin jalkoihin, kävelee hän ainakin kaksi numeroa liian pienillä kengillä!

Kivi kengässä, ryppy sukassa, väärin solmitut kengännauhat tai hankaava laastari. Siinä asioita, joista vaaniva rakko pitää. Jos sinulla on tuntemuksia jaloissasi, tarkasta tilanne heti. Aikailu vain pahentaa tilannetta!

Omat ongelmansa voivat järjestää kynnet. Jos ne ovat liian lyhyet, ne eivät suojaa varpaiden päitä. Jos ne ovat liian pitkät, ne joutuvat puristuksiin, takertuvat sukkiin ja voivat hangata ihon rikki. Jos ne ovat väärin leikatut, saattavat ne jopa painua varpaan sisään. Tai vähintäänkin repiä viereisen varpaan ihoa. Pahimmillaan kynsi mustuu, kuolee ja putoaa pois. Terve menoa vaan! Kävelysi on yhtä kynttä kevyempää. Älä siis väheksy noiden vartalosi ääripäässä olevien osasten huoltoa, vaan katso niitä päivittäin sillä silmällä.

Syntyneet rakot vaativat toimenpiteitä. Rakko puhkaistaan ehjän ihon kautta puhtaalla neulalla (tulitikut + hakaneula). Nesteen pitää päästä poistumaan mahdollisimman tarkkaan, ennenkuin lätkäiset rakon päälle Compeed-laastarin. Sen huolelliseen laittamiseen kannattaa uhrata aikaa, sillä parhaimmillaan se pysyy paikoillaan parikin päivää. Rakko on aikansa kipeä, mutta se on suojassa pehmeän laastarin alla ja ajan myötä kipukin hellittää. Compeed vaihdetaan tarvittaessa.

Rakkoja voi myös ehkäistä, jos on ennalta tiedossa jalkojen arat paikat. Pätkä kiinnelaastaria herkkään kohtaan ennen kävelyä voi hyvinkin pitää rakon loitolla!

Ovatko rakot siis uhka vai mahdollisuus? Epäilemättä ne ovat uhka. Ne uhkaavat rentoa, leppoista kävelyä. Ne uhkaavat kivulla ja epämukavuudella.
Ovatko ne mahdollisuus? No mutta tottahan toki! Mahdollisuus tutustua jalkojen ihon mielenkiintoiseen rakenteeseen, mahdollisuus ylittää oma sietokyky rakkojen puhkaisussa ja ennenkaikkea mahdollisuus kertoa suuremmoisia, joskin paikoin ällöttäviä selviytymistarinoita.
No pain, no glory!