Salla: Ämmin kierros ja Hangasharjun näköalapaikka

 

Sallan Ämmin kierros on yksi alueen suosituimmista lyhyistä reiteistä. Me läksimme tuolle pikku pyrähdykselle vuokramökkimme pihasta. Ämmi tarkoittaa isoäitiä, joten polku sopi meille koska toinen meistä on sellainen.

Ämmin kierrokselle löytäminen ei ollut ihan helppoa, sillä opasteet eivät olleet ihan optimaalisella kohdalla.

Vaan kun oikealle polulle löysi ei siltä oikein päässyt eksymään.

Tupien laavulla oli uudenkarhea taukopaikka. Tämä edusti hyvin Sallan retkeilijöille tarjoamaa arkkitehtuuria. 

Rakennus oli mielenkiintoinen ja varmaan ihan toimivakin, mannekiini vain sattui tuijottamaan sitä kaikkein pienintä ikkunaa. Samassa pihapiirissä oli myös perinteisempi laavu nuotiopiireineen.

Istuskelun jälkeen lähdimme seuraamaan jälleen kerran sinisiä reittimerkkejä. Oli miltei maagista miten samanvärisillä läpysköillä opastettiin liki kaikille Sallan reiteille.

Polku oli hauskaa käveltävää pitkoksineen ja lempeine kumpuineen.

Ämmin laavulle oli vain runsaan kilometrin taival. Laavu oli somalla paikalla lammen rannalla.

Laavun vierustan opasviitassa mainostettiin varsin lähellä sijaitsevaa näköalapaikkaa. Sellaista houkutusta emme pystyneet vastustamaan ja niin jatkoimme matkaa.

Seurasimme tällä reitillä sinisiä opasteita.

Hangasjoen ylitys vei meidät pieneen lehtoon, joka oli mukavaa vaihtelua männiköille. Jo pelkkä metsän tuoksu oli erilaista.

Lehdon jälkeen nousimme aika jyrkästi ja kohtalaisen pitkään Hangasharjun päälle. Harjulla kuljimme jonkin matkaa hiekkatietä ja kohta olimmekin jo näköalapaikalla.

Täältä avautui näkymä Pienelle Sallatunturille.

Ja Isolle Pyhätunturille.

Sää oli melkein sateinen ja näkymä siksi hieman usvainen.

Istuimme hetken ihailemassa tunturimaisemaa ja lähdimme sitten paluumatkalle samaa reittiä kuin tulimme.

Hangasjoki lehtoineen. Nyt elokuun puolenvälin jälkeen ei juuri metsän ääniä kuulunut, mutta varmaan keväisin täällä käy aikamoinen sirkutus.

Pian olimme jo Ämmin laavun seutuvilla. Taustalla kohosi Pieni Sallatunturi. 

Ohitimme tyhjän laavun ja jatkoimme Ämmin polun kiemuroilla.

Myös tämä paluumatka ihmistenilmoille oli mukavaa käveltävää. Pehmeä polku ja pitkososuudet vuorottelivat. Ympäröivä puusto oli aikalailla talousmetsää, mutta kaunista kuitenkin.

Ja niin putkahdimme takaisin sivistyksen pariin. 

Ämmin kierroksen suosio on helppo ymmärtää. Se kiemurtelee lähellä mökkialueita, on kohtalaisen lyhyt ja Ämmin laavu on hienolla paikalla. Retken aikana kohtasimme vain yhden pariskunnan ja yhden koiran, eli hiljaista oli.

Me kävelimme hieman pidemmän kierroksen ja saimme kasaan noin kuusi kilometriä.

Nyt oli ilmassa jo silkkaa sadetta, mutta ehkä se muutaman tunnin kuluttua vaihtuisi aurinkoon. Ajattelimme näet vielä päivän päätteeksi kavuta Iso Pyhätunturille...