Ja jos olet jo vaeltanut Caminolla, tämä kirja tuo mieleesi kultaisia muistoja taipaleen iloista ja suruista. Hirmuiset ylämäet ja sielua raastavat rakot ovat jälleen läsnä. Samoin kuin huikaisevat maisemat ja aurinkoiset etapit.
Kirja on tosikertomus nuoresta naisesta, joka hetken mielijohteesta päättää kävellä yksin Ranskan Jean-Saint-Pied-de-Portista Espanjan Santiago de Compostelaan. Vähänpä hän tietää, mihin on ryhtymässä!
Susanna Linna kertoo matkastaan osin naivisti, sinisilmäisesti, mutta aina sydämellisesti. Uskonnolla on suuri osa hänen vaelluksessaan, mutta mikään ryppyotsainen hymistelijä hän ei todellakaan ole. Usko ikäänkuin siivittää hänen askeliaan... ja hän tuntee sen hyvin selkeästi. Usein ja monasti.
Tarina etenee kronologisesti päivästä päivään, maisemasta toiseen. Kirja on julkaistu jo 2004, joten ihan matkaoppaaksi siitä ei ole, mutta sen sivuilta saa kuitenkin hyvän käsityksen Caminon hengestä, vaeltajien ponnistuksista ja yhteiseen päämäärään pyrkimisestä. Kaikki he kävelevät samaan suuntaan, kuka mistäkin syystä, ja jokainen omalla tyylillään.Kirjoittajalla käy mäihä: vaikka hän lähtee taipaleelle yksin, hän saapuu perille kaksin. Eli kirja kertoo myös rakastumisesta, tai ainakin ihastumisesta, amerikkalaiseen Jimiin.
Yhden ihmisen tekemät huomiot matkan varrelta vaihtuvat kahden ihmisen yhteisiin huomioihin, mikä vie myös pakostakin itseään toistavaa tekstiä mukavasti eteenpäin.
Simpukankuorelta kotiin on saanut monet haaveilemaan Caminon kävelystä, ja jotkut se on ohjastanut ihan Santiagoon asti.
Kiinnostava blogi sinulla! Madeira ja Camino Frances ovat ennestään tuttuja ja muistakin reiteistä on hauska lukea.
VastaaPoistaLuin tämän Susanna Linnan kirjan vasta caminolta palattuani, ja tuo mitä kirjoitit kirjan muistoja nostattavasta vaikutuksesta on kyllä aivan totta! Vuoroin naureskelin ja liikutuin lukiessani asioista, jotka vain caminokansa tajuaa.
Hei Selja! Kiitos viestistäsi. Nastaa, että joku kiinnostuu blogistani. Tuota Linnan kirjaa tulee selailtua aika usein, ihan vain tunnelman takia... me Caminonkulkijat taidamme olla ihan oma rotumme.
VastaaPoista