Pian Tuin kaupunkialueelta poistuttuamme ohitamme, vaan emme ylitä, aamuauringon loisteessa Ponte da Veigan.
Juuri tuo varhaisen aamun aurinko, ilman viileys yön jälkeen ja maastossa viipyilevä kosteus lisäävät aamuhetkiin happea koko päivän tarpeisiin. Helteisinä päivinä aamun viileämmät hetket ovat kullan arvoisia!
Santa Comba Ribadelourossa on tavanomaisen yhden ristin sijasta useampi osoittamassa pyhää tietä. Jokaisella ristillä Caminon varrella on tarina kerrottavanaan. Näillä niitä on useampia.
... ja tässä huhtikuussa sadekuurojen kiusaamina.
Jos luet Porrinon etapista vanhoista opaskirjoista, siellä todennäköisesti valitetaan järkyttävästä tehdasalueesta ja rekkarumbasta, jonka läpi joutuu taivaltamaan.
Unohda se! Hyvissä ajoin ennen Porrinoa Camino on linjattu uudelleen ja nyt se kulkee halki metsien, pitkin pellonlaitoja ja sopuisia tienvarsia.
Kunnes saavutaan itseasiassa varsin mukavaan Porrinoon. Kävelyalue on kaupungin keskus ja asukkaat ovat omineet sen olohuoneekseen. Mummut, vaarit ja lukuisat lapsiperheet viettävät aikaansa vanhan raatihuoneen edustalla. Sen suurempia nähtävyyksiä ei kaupungissa ole.
Porrinossa on suosittu albergue radan ja joen takana. Itse olen kahdesti yöpynyt Hotel Parguessa, jonka todellakin ainoa ansio on sen sijainti, trust me!
Porrinon kävelykatu on täynnä kahviloita ja ravintoloita. Ja aitoa galicialaista elämää.
Seuraavana päivänä hilppastaan 25 kilsaa Arcadeen, eikä reitti todellakaan ole tasainen...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti