Rengon Heinisuo on osava patikointipaikka myös vähälumisena talvena. Ja vielä kun aurinko lopultakin paistaa, niin kaikki palaset ovat kohdallaan.
Kesäinen polku on ollut käytössä myös talvella, joten se on helppo löytää maastosta... no, onhan se kyllä merkittykin.
Metsässä vallitsee talvipäivän hiljainen rauha.
Mutta ihan pian, ihan pian täällä raikaavat keväiset soidinmenot ja muut riekkumiset. Helppo kuvitella tintit, tulppuset, tirppalinnut ja räähkäpöllöt kiekumassa pitkin pusikoita.
Pitkospuut johtavat lumen allakin suon poikki. Mihinkäs ne sieltä talvella menisivät?
Kaikki kulkijat eivät kaipaa muuta, kuin hankikantoa. Mielessäni näin tässä jo ilveksen jäljet, mutta kotisohvalla netti kertoi, että luultavammin tästä on kulkenut näätä.
Osaako joku kertoa totuuden näistä jäljistä?
Pitkospuita rakastava koira kaipaa pitkoksille myös lumisella kelillä.
Pitkosten vieressä suo on avoin, vain ihan ohuen riitteen peittämä. Eli lankuille suon poikki on tarvetta myös talvella!
Tästä on loikkinut jänis, vai sittenkin rusakko? Vai bigfoot-orava?
Tästä se tuli, ja tuonne se meni...
Opasteet opastavat vuodenajasta riippumatta. Se on sitä sitoutumista...
Metsän keskellä lorisi puro pakkasesta piittaamatta. Olipa sillä keväinen ääni! Siinä se odottelee sammakoita ja muita ötököitä.
Heinosuon maasto on talvellakin upeaa.
... kesää odotellessa...
Edellinen Heinisuo-juttu
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti