Ulkoilua Usmissa

Usmi, Hyvinkää. Kun tällä alueella retkeilee,ei ole aina selvää, onko Usmin vai Kytäjän alueella. Tällä kertaa patikoimme alueen itäosissa, joten päätimme tämän olevan Usmia.

Auto on tälläkertaa jätetty Usminjärven rantaan, hieman järvestä pohjoiseen.




Reitit maastossa on kohtalaisen hyvin merkittyjä. Aluksi lyhyt kävely Iso-Karhun rantaan, jossa on hieno, mystinen avolouhoksen jäänne.

Täällä on kiveä louhittu ja siirrelty tonnikaupalla, mutta en löytänyt tarkempaa tietoa koska ja miksi.

Kytäjä-Usmin alueella on ammoin ollut hopeakaivoksia, mutta tämä louhos ei kuulu niihin.

Nämä lohkareet ovat vaihtaneet paikkaa varmaankin mies- ja hevosvoimin.
Kyllä siinä on hiki virrannut!















Louhoksen reunalla on hieman spooky risti. Miten se liittyy alueeseen? Ei tietoa.

Patikka etenee Iso-Karhulta metsän halki kohti Kaksoslammeja.

Pitkospuilla partioi ärhäkänoloinen vahti.
Se tuijotti tiukasti, kunnes kaikki olivat poistuneet sen pitkoksilta.
Sir, yes Sir!!

Palleroporonjäkälä oikein rehottaa Usmissa.

Kalliot, lohkareet ja kivikasat ovat Kytäjä-Usmille ominaisia. Niihin törmää tämän tämä.

Polku katosi aikoja sitten jonnekkin, koska haluttiin pois merkityltä reitiltä.
Kysymys ei kuitenkaan ole eksymisestä, vaan omien polkujen etsimisestä ja löytämisestä.

Polkujen löytymistä odotellessa voi ihailla mahtavia jäkäliä, joiden välissä pilkahtelee puolukoita.

Kaksoslammien laavu löytyi tuolta portaiden yläpäästä, mutta se oli niin täynnä väkeä, että matka jatkui kohti Iso-Kypärää.

Kaksoslammit ovat pikkuhiljaa kasvamassa umpeen.
Molemmat.

Kanto ja sienet elävät sopuisasti yhdessä. Ainakin jonkin aikaa.

Ainakin nyt.

Kesän kukkimiset on kukittu ja on siementen aika.

Ja kylläpäs niitä onkin!

Tämä kuva on muistutuksena itselle ja muillekkin siitä, että Iso-Kypärän nuotiopaikalla ei enää ole klapeja. Ne pitää napata mukaan polun varresta n. puolikilometriä ennen laavua.

Sen sijaan Iso-Kypärällä on uudehko laavu.
Se on aikas pikkanen ja hieman epäilyttää tuo matala maavara. Miten se mahtaa toimia talvella?

Nuotiopaikka kaipaa jo uusia penkkejä, mutta mukavahan se oli tässäkin kunnossa.

Jostain syystä Iso-Kypärällä on aina paleltu. Siis ihan säästä riippumatta. Nytkin lisättiin palttoota päälle lounasta viritellessä.

Ja taas ovat einesburgerit muuttuneet gourmehampeiksi.

Avotuli ja savu sen tekevät!

Ketunleivät jaksavat vielä rehottaa.
Kuin kesällä konsanaan...

Retki jatkuu kohti Piilolammia.
Poiketaan polulle, joka vie suoraan lammin pohjoispään kalliolle.

Polku kulkee pienempiä kalliota pitkin.
Nämä sammaleet ja jäkälät oikein hohtavat auringossa.

Piilolammin pohjoisen pään kalliolla on epävirallinen nuotiopaikka.
Kun ihmiset vielä älyäisivät korjata omat roskansa ja viedä ne pois!
Jotenkin outoa on, että täysi makkarapaketti jaksetaan kantaa metsään, mutta tyhjä on liian raskas poisvietäväksi.

Kalliolta on korea näköala lammelle.

Piilolammin tekosaari.

Ei tuollainen kasva yhden kesän aikana, eli kyseessä on pitempiaikainen projekti.

Lammen pohjoinen pääty on muutoinkin rehevä ja kaunis.

Eteläpäässä on Piilolammin virallinen nuotiopaikka.

Metsähallituksen ystävällinen varoitus ison ojan vieressä.

Piilolammin rantakallioista on joskus louhittu mustaa graniittia.

Onneksi jotain jäi myös jäljelle.














Rannan tuntumasta, kallionkolosta, löytyy taas yksi nuotiopaikka.

Aikaisempina vuosina tämä on ollut hyvin siivoton, mutta nythän se on ok.

Ja kun noustaan jyrkkää polkua ja hilppastaan äskeisen nuotiopaikan yläpuolelle kallion päälle, on sielläkin tulentekopaikka.

Ei virallinen, mutta komialla paikalla.

Usmissa todella tykätään paistaa makkaraa!

Kytäjän suuntaan ja Piilolammin eteläpäähän kulkeva polku on pikkasen kärsinyt myrskyissä ja mytereissä.

Me ei mennäkään sinne, vaan jatketaan metsän poikki metsäautotielle, ja lopulta autolle.

Vau! Mikä tupee!

Vaikka syksy jo vakavasti kolkuttelee nurkissa, on metsässä vielä paljon vihreää.



Olipa hieno päivä Usmissa!

Käveltiin alle 10 kilsaa, mutta maisemat vaihtuivat silti mukavasti.