Tädit Caminolla

"Tätinä taipaleella"-kirjaa lukiessa täytyy muistuttaa itseään siitä, että jokainen kävelee oman Caminonsa. Ei ole oikeita tai vääriä tapoja. On vain erilaisia kävelijöitä.

Pirkko Vekkeli ja Liisa Jäppinen vaeltavat Caminolla juurikin omaan tyyliinsä. He kävelevät harvoin yli kymmentä kilometriä päivässä ja turvautuvat taksiin, bussiin tai junaan aina kun siltä tuntuu. Ilman huonoa omaatuntoa.

Tädit aloittavat Caminoseikkailunsa -07 menemällä junalla Madridista Sarriaan ja kävelemällä sieltä väärään suuntaan Samoksen luostarille, jonka haluavat nähdä.
Tai oikeammin he kävelevät 7 kilometriä, eksyvät ja menevät autolla Samokseen.

Yövyttyään luostarissa he lähtevät takaisinpäin kohti Santiago de Compostelaa. Matkaa sinne on n. 120 kilsaa, johon he käyttävät 13 päivää.

Kävelyn vauhti ei siis päätä huimaa. Tädit ottavat rennosti. He istuskelevat tienpientareilla, mutustelevat eväitään ja piirtelevät luonnoksia näkymistä.



Kun tämä ensimmäinen retki onnistuu niin hyvin, he päättävät vaeltaa yhdessä koko Camino Francesin aloittaen sen klassisesti Ranskan puolelta Saint-Jean-Pied-de-Portista.

He eivät taivalla Camino Francesia kertarykäyksellä, vaan kolmen vuoden aikana, kulkien n. 250 km/vuosi, 2009 - 2011.





Kirjan sävy on positiivinen. Tädit etenevät halki pohjoisen Espanjan pikkuhiljaa, turhia hötkyilemättä. Halutessaan he turvautuvat autoihin tai junaan päästäkseen eteenpäin taipaleella.
Toki he myös kävelevät, mutta se ei tunnu olevan vaelluksen pääasia.

Teksti kulkee vaivattomasti, sillä kirjoittajat ovat toimittajia, tottuneita sanojen käyttäjiä. He kuvaavat runsaskätisesti metsäpolkuja ja kukkaketoja, kyliä ja kaupunkeja.

Kielitaitoa tädeillä on tavallista patikoitsijaa enemmän, ja he käyvätkin mielenkiintoisia keskusteluja paikallisten asukkaiden ja muiden vaeltajien kanssa.

Caminonsa kävelleille kirja on hämmentävä kuvaus toisenlaisesta suhtautumisesta pitkän matkan kävelyyn. Noinkin sen voi tehdä, jos on pokkaa. Eikä ota paineita kilometrimääristä.





Caminoaan vasta suunnitteleville kirja antaa toivoa siitä, että kyllä siellä pärjää. Ei ole pakko ahnehtia kilometrejä, jos ei halua. Siitä vaan matkaan!

Jokainen kävelee oman Caminonsa. Totta.

Toiset vaan kävelevät enemmän, kuin toiset.