Konttainen, körmyotsa

Konttainen kohoaa omin nokkineen 407 metrin korkeuteen Rukan ja Valtavaaran jatkeena Kuusamossa.

Sen juurella kulkee Virkkulantie, jonka varrella on myös Konttaisen parkkipaikka.

(Konttainen on niin oikea nimi tälle möykylle. Se voisi tietysti olla myös Kyösti tai Markku...)

Polku lähtee nousemaan heti parkkipaikalta. Opasteen mukaan huipulle on 500 metriä.

Taas on aurinkoinen keli, kuinka ollakaan!

Osin kuljetaan puisia portaita, osin jyrkähköä polkua. Tasaista kohtaa on turha odottaa...












... sellainen löytyy vasta huipulta. Huh!

Rukan rinteet siintävät kaukaisuudessa. Välissä on Valtavaaran huippu (sille noususta tulee juttua myöhemmin).

Virkkulantie halkoo metsää järvien välissä. Lähimpänä Konttaisjärvi, oikealla Purnujärvi.

Konttaisen otsa on kupera kallio, jolta on huikea pudotus.
Talvisin täällä on lumivyöryjä.

Tässä voi hetken nähdä maiseman haukan ja kotkan silmin.

Tai tirppalinnun.

Vaaran huipulla kulkee hyvin tallattu polku, sillä se on osa Karhunkierrosta. Toivottavasti upeat maisemat saavat kierroksella vaeltavien reput tuntumaan edes hiukan kevyemmiltä.

Monet vaaran puista ovat kärsineet tykkylumen painosta. Raskas lumi murtaa tai taivuttaa puun latvusta joka talvi uudestaan.
Kasva siinä sitten suoraksi!

Konttaisen huipulla on tilaa monenikäisille puille.
Vaara on osa Natura-2000 luonnonsuojelualuetta. Se ei kuulu Oulankan kansallispuistoon, vaikka niin moni luulee.

Keltaiset merkit kuuluvat Karhunkierrokseen. Konttaiselle kipuaminen on yksi sen suurista haasteista,  ja voitoista.

Ihan joka suunnasta ei Konttaiselle kivuta. Ei ainakaan ilman erikoisvarusteita.
Tämä näkymä on yli Konttaisjärven.














Päivän poro keskellä tietä on valkoinen ja nopea liikkeissään...