Sibeliuksen penkit

Kaikki Hämeenlinnassa tietävät Sibeliuspuiston... ja siksi oli pakko aloittaa tämä juttu informatiivisella kuvalla, josta selkeästi näkyy puiston oikea nimi: Sibeliuksenpuisto.

Pilkun viilaamista juu...

Sibeliuksenpuisto on tietenkin Sibeliuskadun varrella. Tai siis Sibeliuksenkadun.

Sibeliuksen syntymäkoti ei ole tämän kadun varrella.
Se on Hallituskadulla, ja ihan vierailun arvoinen tönö.

Sibeliuspuisto ei ole suuren suuri, pikemminkin pieni. Sen ohi voi astella tyystin huomaamatta sitä.

Nuo penkit ovat yksi tärkeä syy olla kävelemättä ohi. Nuo ovat soivia penkkejä. Ja ne soittavat Sibeliusta!

Jos penkin alla on tuollainen pönttö sille kannattaa istahtaa. Kotvasen tovin kuluttua alkaa piano soida. Oikeasti.

Tässä kuvassa oleva penkki soittaa kappaletta nimeltä kuusi, joka on minun suosikkini.
Ja vieressä nököttää kuusi.
Toisten penkkien sävellykset ovat pihlaja, mänty ja koivu.

Sibeliuspuisto oli alunperin Tähtipuisto. Sen nimen se sai, koska siellä sijaitsi suosittu kahvila, jonka katolla oli monivärinen tähti. Ennen tätä kuvernööri Rehbinder käytti puistoa taimitarhana, josta siirrettiin puiden ja pensaiden taimia Rehbinderin perustamiin puistoihin.

Puistoon tuotiin Kain Tapperin Sibeliuspatsas 1964, ja samalla puiston nimi vaihtui.
Patsas esittää aikas nuorta Sibbeä, eikä sitä ikäloppua, johon on totuttu.
Tuossa edellisessä kuvassa näkyy patsaan taustalla Hämeenlinnan Lyseo, joka oli myös Sibben opinahjo. Muita kuuluisia oppilaita ovat olleet mm. Paasikivi, Eino Leino, Irwin ja Fredi.

Tämä lähikuva tuimasta ja ryhdikkäästä Sibeliuksesta on jännä. Hän on aika kyllästynyt poseeraamaan ja on selvästi jo sanomassa jotain. Pitäisi ehtiä muutakin, kuin paikallaan seisomista.

Ja huomaatko? Hän on alasti.