Apparan kevät on just täällä

On taas aika tsekata, mitä Hämeenlinnan Apparalle eli Ahvenistolle, kuuluu.
Talvinen harrastelu on jättänyt merkkinsä Apparanjärven ohenevalle jäälle.
Onkohan tässä ollut se kuuluisa U-käännöksen paikka?

Sitten ilouutinen kaikille meille, jotka kuljemme Apparalle jalan, fillarilla, rollaattorilla tai muuten vaan ilman moottoreiden apua: kevyen liikenteen väylä on melkein valmis!
Eiköhän tuo ole kesän alkaessa priimakunnossa.

Kaupungin työmiehet keskittyvät viimeisen mutkan valmisteluun. Tässä kohdin autojen ajolinjat muuttuvat aikalailla totutusta.

Apparan harjun päällä kulkeva polku on oudon leveä.
Onpa siihen ajettu soraakin, mikä on aika omituista pururadalle.

Itseasiassa harjun laella on kuorma-auton jäljet. Tässä on ajeltu raskailla ajoneuvoilla. Harvemmin tällaista tapahtuu.

Jonkin sortin vesijohto on vedetty yli harjun aivan uima-altaan taakse. Hävityksen rajana on luonnonsuojelualueen raja. Tuossa notkossa oli aikaisemmin metsä, jossa pitkospuita rakastava koira pentuna opetteli olemaan irti. Eli se oppi sen, että jos ihmisille kääntää selkänsä nämä onnettomat eksyvät oitis puiden ja pensaiden taakse. Nyt tuo pusikko on tyystin kadonnut. Saas nähdä, mitä tuolle hakkuualueelle tehdään.

Ilmeisesti kaikki tämä hävitys on kuitenkin tehty meidän kaupunkilaisten parhaaksi.
Nämä ufopömpelit ovat ilmestyneet harjun päälle.

Näyttäisi siltä, että altaan pohja olisi saanut uuden maalin... hah! Lunta se vaan on.
Katsomo nauttii kevätauringosta ilman häiritseviä ihmisiä.

Järveä kiertävä pururata on paikoin peilijäässä, joten retkestä tulee taitoluistelua. Tjaa, onhan sekin talviurheilua... Nyt vaan pää kylmänä, ettei kupsahda nokalleen.

Toisaalla Apparaa on vielä ihan kunnolla lunta. Jotenkin tämä on niin tuttu maisema!

 Toisaalla sammaleet ja jäkälät nauttivat jo auringon lämmöstä. Itikoita ei vielä näy.

Hiihtoladusta on jäljellä vain jäiset soirot maastossa. Kävelijät saavat polkunsa takaisin! Samalla tämä tietenkin tarkoittaa talven loppumista. Jesh!

Kuinka monta kevätaurinkoa on tämä kuusi ottanut riemuiten vastaan? Sen ympärillä kasvaa nuoria notkeita kuusia, mutta tämä vanhus nousee kaikista korkeimmalle.

Tikkako on käynyt koputtelemassa vanhaa kantoa?

Pururadan laita on jyrkästi leikattu rinteestä. Miten mahtaa käydä tämän männyn? Ehkä sillä on rinteen puolella tosi vahvoja juuria, jotka pitävät sen pystyssä tulevissa myrskyissä ja myllerryksissä. Seurataan tilannetta!

Paikoitellen maisema on oikein keväinen. Ja aurinko paistaa. On se jännää, kun toisella puolen on luminen jää ja toisella tanner hengittää jo aurinkoa.

Tätäkin kantoa on joku käynyt koputtelemassa. Vai asuuko joku peräti sen kainalossa!
Rinne tuoksuu jo kesältä. Melkein.

Ahveniston järven kaukaisimmasta kohdasta on hyvä näköala yli järven uimalan suuntaan. Tässä kohdin ulappa on vielä tukevasti jään peitossa. Enpä kuitenkaan mene kokeilemaan jään kestävyyttä.

Rantakivikossa jää sulaa pikkuhiljaa. Se vetäytyy ja ranta paljastuu milli milliltä, sentti sentiltä. Jäästä kuuluu vaivihkaista ritinää ja tipahtelua.

Tämä on sitä järven aurinkoisempaa puolta. Tämä on myös kauimpana turistirannasta. Ikäänkuin erämaarantaa kaupungin keskustassa. Kesäisin tässä on läpitunkematon pöpelikkö.

Jäällä on vielä näkyvissä ladut. Tuosta on ollut kevyt sivakoida, tasaista ja ongelmatonta. Vastapäisessä rinteessä näkyy pururata, jota juuri dilpattiin.

Muurahaissaaren laituri odottaa parempia aikoja. Kovasti sen ympärillä on tassuteltu.

Ahvenistonjärven varjoisemmalla puolella latu on vielä hiihtokunnossa. Mahtaa sivakoija yllättyä, kun tavoittaa järven aurinkoisemman laidan. Vauhti siinä ainakin hidastuu...

Saunan eteen tehty avanto on laajentunut oikein laguuniksi. Saunan veranalla oli uimareita keräämässä rohkeutta, joten en tohtinut ottaa kuvia lähempää.

Järvi tuli kierrettyä. Silmäin edessä ovat taas maauimala ja Olympiarenkain koristeltu kahvilarakennus. Kahvilan nurkalta porukkaa laskee mäkeä suoraan jäälle, joten se taitaa sitten vieläkin kestää ihmisen. Tai ehkä laskijoita oli aikaisemmin enemmän...

Tämä on vähän outo paikka: uima-altaan pohjoiseenn reunaan on muodostunut epävirallinen polku meille, jotka haluamme palata harjun päälle. Aikaisemminhan vanhat kiviportaat altaan eteläpäässä veivät ylös.
Tämä polku on jyrkkä, mutainen ja hoitamaton. Vaan ei anneta sen häiritä, Apparalla tuli taas vietettyä mukava iltapäivä.