Loma Roomassa: quattro kävely

Ciao! Palataanpa taas keväiseen Roomaan, sillä se on ikuinen ja me kaikki vaellamme vielä joskus sen kaduilla.

(Tuon lauseen jälkeen voin kirjoittaa ihan mitä vaan, ja kaikki vaikuttaa järkevältä.)

Yksi Rooman kuuluisista aukioista on Piazza Navona.

Sen pitkulainen muoto johtuu siitä, että se on rakennettu Domitianuksen stadionin paikalle.

Piazza Navonaa hallitsevat Berninin suihkulähteet.

Tässä Fontana dei Quatro Fiumi (1651), joka esittää silloin tunnettuja maailman suuria jokia: Niiliä, Gangesia, Tonavaa ja Rio de la Plataa.








Patsaan leijona on niin todellinen ja julma, että se voi yht`äkkiä loikata ja pistää viattoman turistin poskeensa.

Toisella puolen hölmön näköinen hevonen yrittää näyttää jalolta ja vauhdikkaalta.

Se taisi olla Berninin maanantaikappale...
tai jonkun oppilaansa väsäämä.

Aukiolla on kaikkiaan kolme Berninin suihkukaivoa.

Tämä leidi on niistä eteläisimmässä.

Samassa kimpassa on heppu, jonka kasvot varmaan tunnistettiin patsaan julkistamisaikana.

Näyttää vähän meidän naapurilta...









Lätäkön laidalla istuskelee myös monipuolinen satyyrihahmo.

Antiikin Roomassa ei ollut puutetta vedestä. Sitä toivat kaupunkiin useat nerokkaat akveduktit, eikä sitä ollut syytä säästellä.

Ponte S. Angelo.  Se vie rahvaan Fiume Teveren, eli Tiberin toiselle puolen.
Sille Vatikaanin puolelle.

Silta on Berninin patsaiden koristelema.

Tuo rakennus oli keisari Hadrianuksen hauta, josta myöhemmin rakennettiin Castel S. Angelo.

Sillalta on kaunis näkymä Pietarin kirkon suuntaan.

Pilvestä sataa muutama pisara. Ei se näissä maisemissa haittaa.

Jos alkaa ahdistaa, voi turvakseen ostaa muutaman legioonalaisen.

Yksi niistä taitaa olla Pizza Berlusconi.

Siinä se on: Pietarin kirkko.

Niin lähellä, mutta samalla niin kaukana, sillä lipunmyyntiin oli satametriset jonot.

No, me näemme sisätilat joskus toiste, kun tulemme Roomaan turistikauden ulkopuolella.

Nyt kävely jatkuu...

Ponte Vittorio Emanuele II.
Tältä sillalta näkyy komeasti Castel S. Angelo ja Ponte S. Angelo.

Kannattaa pysähtyä ja tuijottaa hetki jokea. Se on sentään nähnyt ja kokenut vaikka mitä.

Sillan patsaissa leijonat murisevat ohikulkijoille.

Tämä muistuttaa kyllä ihan Ritva Oksasta.
Ei hyvä.

Ja sitten on patsas, jonka vasemmassa reunassa Superman painaa nyrkillään alaspäin itseään A. Hitleriä.

Bravo!










Vilkastaan vanhassa keskustassa vielä yhtä mielenkiintoista kirkkoa.

Tämä kirkko on omistettu Jesuiitta veljeskunnan perustajalle Ignazio Loyolalle.


Itseasiassa tämä on tuon kuuluisan veljeskunnan kotikirkko.

Yksi kirkon erikoisuuksista on sen kattomaalaus.

Näethän tuon tumman kupolin?

Oikeasti se ei ole kupoli, vaan tasainen pinta.


Kirkolla ei ollut varaa rakentaa oikeata kupolia. Halvempaa oli palkata maalarimestari, joka sai tasaisen katon näyttämään kupolilta.

Myös kirkon päälaivan katto on kuuluisa perspektiivillä leikittelevistä maalauksistaan.

Loyolan kirkko ei ole Rooman kuuluisimpia, eikä suurimpia, mutta se antaa ajattelemisen aihetta.

Katsojaa huiputtava kupoli... miksi se on niin paljon mielenkiintoisempi, kuin oikea kupoli?

Vielä olisi muutama hetki ja retki kerrottavana Roomasta.





Palataan siis asiaan......