Kevyttä sekoilua Kytäjällä, tai Usmissa

Erittäin hyväkuntoinen, joskin kapea soratie johdattaa kulkijan Kytäjä-Usmin Piilolammin parkkipaikalle.

Mitä kertoo P-paikan infotaulu seudusta?

Kartta on hieno, mutta kulkijaa kiinnostava tieto vaikeasti löydettävissä...

... vielä paremmaksi vetää isompaa mittakaavaa esittävä kartta.

Sen antama tietomäärä patikoitsijalle on next to nothing!

Missä on kartta, joka kertoisi alueen kävelyreiteistä?

Jatketaan leveää väylää Piilolammin suuntaan.

Nyt alkaa sataa, mutta porukan varusteet ovat sen mukaisia, joten ei hätää.










Hyvinkään kaupunki on asettanut maastoon uusia opasteita. Sepä hyvä, sillä ulkoilualueiden kehittäminen on aina kannattava juttu.

Mikä on Kahden Piilon kierros? Mistä kulkee Piilolammin luontopolku?

Kaipaan kunnollista karttaa, josta näkisi reittien kulun maastossa.

Ehkä informatiivinen kartta on tulossa hieman myöhemmin? Onhan?

Käytössä on toki vielä vanhojakin opasteita.

Tulemme nyt Piilolammin eteläiselle nuotiopaikalle.

Nuotiolta lähti sadetta pakoon pari lapsiperhettä.

Lähtiessään he olivat peittäneet nuotionsa kerroksella sanomalehtiä. Lehdet toki kastuivat sateessa, mutta samaan aikaan nuotio kyti niiden alla.

Kun tulimme paikalle, sade oli lakannut, lehdet liki kuivia ja osin jo tulessa. Vähemmän sateisena päivänä tuli olisi helposti levinnyt kevyiden papereiden mukana maastoon. Huh! Sammutimme moisen virityksen.



Retki jatkuu Piilolammin rantaa pitkin pohjoiseen.

Vasemmalla kohoaa jyrkkä kallio, hyvin tyypillinen tälle alueelle, oikealla pilkottaa kaunis Piilolammi.

Nyt on vasta elokuun alku, mutta jotkin näkymistä ovat jo hyvin syksyisiä.

Taas uusi opastaulu. Ja uusia kysymyksiä: mikä on Kolmen lammin kierros? Mitkä ovat ne kolme lampea?

Jos ne ovat tuttuja lampia, tiedän onko niillä nuotiopaikkaa ja sen sellaisia. Nyt tuollainen jää arvailujen varaan, joten emme lähde sille reitille.

Jatketaan taivallusta.

Päämäärämme on Kiiskilampi ja sen nuotiopaikka.

Reitti kulkee vanhaa metsäautotietä.

Tämänkaltaisia teitä on runsaasti Usmi-Kytäjän alueella.

Heinikko on sateen jäljiltä märkää ja kastelee pitkospuita rakastavan koiran.

Ihmisillä on onneksi valmiiksi sadehousut jalassa.

Vanhojen opastaulujen kokoontumisajot.

Ja kaikki paikalla!

Vieressä on uusi opaste, joka lupaa Kiiskilammen löytyvän 1,7 km päästä oikealta.

Matkaamme siis oikealle, koska kaipaamme jo nuotiopaikkaa ja lounasta.



Ja hei! Piposi on täällä!

Vanha metsäautotie on täynnä kasvillisuutta.

Ja jokasortin ötökkää.

Mikäs tässä on kävellessä, kun aurinko paistaa ja loppukesän luonto pistää parastaan.

Parinsadan metrin päässä on uusi opaste. Mielenkiintoista: matka Kiiskilammelle ei olekaan lyhentynyt, vaan pidentynyt!

Ja pari kysymystä lisää: mistä kulkee Kiiskilammen takalenkki? Entä Kypärän lenkki?


Olenko jo maininnut, että kartta auttaisi asiaa?

Koska uusi opaste on saanut porukan vähintäänkin hämilleen, päätämme kääntyä takaisin ja kulkea Kiiskilammelle vanhojen opasteiden mukaan.

Kiehtovat kivirakennelmat seuraavat reittiä.

Niitä vilahtelee metsän reunassa, syvän ojan toisella puolen.

Kuka ne on tehnyt?

Ja miksi?

Ja kiitos ilahduttavista patsaista.

Yllättäen Kiiskilammen laavulla on paljon porukkaa.
Koiria, ihmisiä ja kaikkea, joten otamme käyttöön plan B:n ja suuntaamme Iso-Kypärälle.

Siinä taas uusi opaste.

Siisti, ei voi kieltää.

Lähestymme Iso-Kypärää läntisen suon kautta.

Ukkospilvi on just kaikkoamassa lammelta.

Hetkeä aikaisemmin se viskoi niskaamme todella rankan ukkoskuuron rakeineen päivineen.

Ihan paras mustikoiden koristama muurahaispesä.

Tältä näyttää ukkoskuuron läpi kävellyt pitkospuita rakastava koira.

Ilme kertoo piskin mietteet.



Olemme silti vielä ystäviä.

Iso-Kypärän nuotiopaikan penkit vetelevät viimeisiään.

Klapivarasto täältä katosi jo pari vuotta sitten. Nyt klapeja on tarjolla Ladun majalta tulevalla polulla 600m. päässä, tai sitten laavun takaa lähtevän ylämäkipolun päältä n. 100m. päästä.

Laavu on melko uusi, mutta kovin vähän siinä on maavaraa.

Huilataan kotvanen tovi, syödään hyvin (hampurilaisten mausteena oli mango-chutneytä), juodaan jälkkärikaakao, ja hilppastaan sitten laavun takaa hilpeään ylämäkeen.

Taivas on jälleen lähes pilvetön ja reippaasti nouseva polku nostaa hien pintaan.

Polun jälkeen suunnataan metsäautotietä Piilolammille.

Hienot kalliot kohoavat reitin molemmin puolin.

Miten kauan tuo kaksikko mahtaa pysyä pystyssä?

Ehkä vielä vuosikausia, sillä ne ovat ankkuroituneet omituiseen paikkaansa tukevin juurin.

Kivien ja puiden yhdistelmät ovat kyllä aika jänniä.

Minikasvusto ei pistä pientä kesäsadetta pahakseen, mutta osaa ottaa ilon irti myös auringon paisteesta.

Kun polku tupsahtaa Piilolamminn rantaan, on vastassa tuore opasnuoli.

Tuollainen nuoli ilman selittävää tekstiä on kysymyksiä herättävä ilmestys.

Siitä huolimatta, tai juuri siksi jatkamme nuolen suuntaan.

Piilolammilaista kerrostaloasumista.

Alimpana kivijalassa on tietenkin ruokakauppa.

Parkkipaikalle vievä tienpätkä on kovasti kesäisissä tunnelmissa.

Aivan Piilolammin parkkipaikan vieressä kohoavat houkuttelevat kalliot.

Tieltä katsoen ne ovat puiden takana piilossa.

Päivän päätteeksi kiipeämme katsomaan niitä lähemmin.

Kysymys ei ole vain yhdestä kalliosta, vaan jylhiä kivikoita on rivissä useampia.




















Ylhäällä, huipulla, maasto on tukevan poronjäkälän peittämää.

On siinä varmaan kyllä monia muitakia jäkäliä. Ja sammalia. Ja vaikka mitä.



















Jyrkänne toisensa jälkeen paljastuu metsän kätköistä.

Onneksi sade lakkasi aikaa sitten, muuten täällä olisi tosi pliukasta.

Täällä on boulderoijille joka tason haasteita.

Varmaan tämäkin nousu on kiivettävissä, jos vain osaa.












Pienen etsimisen jälkeen löytyy loivempi kohta, josta pääsee laskeutumaan alas parkkipaikalle.

Näille kallioille ja kivikoille täytyy palata vielä joskus uudestaan.

Tällä reissulla osa niistä jäi vielä katsastamatta.































Lopuksi pari lähikuvaa kallioiden pienoismaailmasta.

Isojen kivien kauniita yksityiskohtia, lilliputtimetsiä.
















Tänään käveltiin n. 10 kilsaa. Sää vaihteli rajusta ukkossateesta leppeään aurinkoon.

Usmi-Kytäjälle tunnusomaiset kalliot kruunasivat mukavan päivän.

Ja uskon lujasti, että uudet opaskilvet saavat ennen pitkää rinnalleen hyvät kartat.









(lisäys: Hyvinkään kaupungin sivuille on 3.8 päivitetty reittiselostukset. Kartat maastoon on luvattu elo-syyskuun vaihteessa. Jesh!)