Lempäälän lempeä Birgitta

Birgitan polku risteilee Lempäälän maastossa.

Me lähestymme Birgittaa tällä kertaa Savontien parkkipaikalta.

Savontieltä Birgittaa kulkee sekä pohjoiseen, että etelään. Me suuntaamme etelän puoleiselle polulle.

Valitettavasti P-paikalla ei ole info-taulua alueesta.

Tämä on reitti, jolla Birgitta ja Pirkka kohtaavat.

Reitin polku on hyvin kuljettu ja selkeä, keltaiset nauhat vielä varmistavat suunnan.

Aikaisemmasta Birgitasta jäi sellainen tunne, että näillä poluilla on paljon kiviä.

Kyllä se niin on! Birgitta on kivinen!

Vaan haitanneeko tuo mitään.

Elokuun puoliväliä mennään, ja maasto on täynnä syksyisiä sävyjä.

















Mitä?! Tämä herättää suurta kiinnostusta ja retkue suuntaa vauhdilla eteenpäin.

Hännät vipattaen.

Pah! Mikä pettymys! Kävellään ja kävellään, mutta kukaan tai mitään ei tule vastaan.

Polku laskeutuu pieneen laaksoon, joka näyttää tulivuoren kraaterilta.

Metsäautotien ylityksessä on selkeä opastus.

Me havittelemme tuonne Vähä-Kausjärvelle.

Kartan mukaan tässä on suo, mutta näyttäisi siltä, että ojitus on just kuivattamassa sen.

Näillä kohdin Birgitta ei kulje luonnonsuojelualueella.

Kaikkia alkusyksyn herkkuja on tarjolla.

Mustikat alkavat kyllä olla jo ylikypsiä.

Vaikka korkeuseroja ei juuri olekaan, ei maisemissa ole valittamista.

Puolukka tunkee vanhasta kannosta.

Tämä porukka puolestaan kasvaa hattivattien keskellä.

Leveä lankkusilta on ystävällisesti päällystetty kattohuovalla, jottei askel lipsu.

Suuria kiipeämisiä ei siis ole, mutta onneksi sentään muutama kallioinen nousu.

Tässä on aurinkoinen paikka pitää pieni tauko, juoda vettä ja syödä mustikoita puskista.

Paikallinen pienvesistö.

Haapalammille tullaan polkua pohjoisesta ja sitten jatketaan kohti Vähä-Kausjärven nuotiopaikkaa.

Kiva, että löytyi edes yksi infotaulu karttoineen.




Birgitan polun esitteitä saa kyllä kätevästi Lempäälän Ideaparkista.

Haapalammi on kaunis metsäjärvi.

Sen rannalla ei ole edes penkkiä, saati sitten kunnon taukopaikkaa.

Harmi.

On niin mukavaa, kun pitkän sateisen kauden jälkeen aurinko koristaa maisemaa.

Sammaleet ovat saaneet kasvaa rauhassa.
Kaikki on kuin sametilla peiteltyä.

Polku johdattaa soratielle, joka ylitetään ja jatketaan opasteen mukaan Birgitan polkua.

Tämä kohta reitistä on merkitty vaativaksi. Tavallaan se sitä onkin, sillä väylä on kovin kivikkoinen ja täytyy olla tarkkana, ettei kolhi kinttujaan.

Aika syksyisen näköistä.

Vähä-Kauslammen nuotiopaikka on hauska bussipysäkkeineen.

Järven puolelle on rakennettu pieni tuulensuoja, mutta just nyt on kohtalaisen tyyntä.

Tämä on hyvä idea: klapivarastoihin on selkeästi merkitty kuivat ja vasta kuivumassa olevat.

Ilmeisesti joku käy niitä arvioimassa ja siirtämässä suojasta toiseen.

Täällä ei ole laavua, vaan reippaan kokoinen tupa. Sinne mahtuu nukkumaan varmaan parikymmentä heppua.

Otin siitä myös sisäkuvan, mutta siellä oli niin pimeää, ettei kuvasta saa mitään irti.

Puiden halkomiseen on perussysteemi ja mahtavan kokoinen puunuija.

Sitä ei heikompi pysty heiluttelemaan. Kokeilin.

Tällainenkin merkintä löytyy tuvan ulkoseinästä.

Nuotiopaikka ei ole ihan rannalla, mutta ikäänkuin rannan tuntumassa.

Kun kävelee rantapolkua hieman vasemmalle, tulee vastaan toinen nuotiopaikka, joka ei ole ihan niin hyvässä kunnossa.

Se on aivan kiinni soratiessä.

Tämä on näitä viivasuoria, mahdollisesti metsäautotien pohjalle tehtyjä soraisia.

Metsän pienimmät ja herkimmät kurottavat kohti aurinkoa.

Vaikka taitavat kyllä pitää enemmän sateesta.

Malja kesän lopulle ja edessä odottavalle komealle syksylle!

Tämä on aina yhtä mystisen näköistä.

Birgitan polun metsä on täynnä kuvauksellisia yksityiskohtia.

Kamera ei juurikaan päässyt taskuun lepäilemään.

Ja niin pienten yksityiskohtien kuvaaja jää usein jälkeen miesväestä.

Ei hätää! Kellään ei ole kiire minnekään.

Tällä on varmaan jokin tärkeä merkitys.

Vaikea on kyllä keksiä, mitä tuo 16,5 oikein tarkoittaa...

Kantojen töhriminen maalilla ei ole kovin suotavaa, mutta pakko tälle on hymyillä.


Tämän päiväinen retki oli alle 10 kilsaa, polku oli helppoa kulkea ja keli oli erinomainen.

Luulen, että tapaamme Birgitan kanssa vielä uudestaa.






Tästä pääsee edelliselle Birgitan polulle.