Äkäsmyllyn tonttua etsimässä

Viitisentoista kilometriä Äkäslompolosta pohjoiseen sijaitsee Äkäsmylly.

Se on rakennettu kauniiseen Äkäslinkkaan, moniosaisen putouksen ääreen.

Edelleen käyttökuntoinen mylly on kuuluisa myllynhaltiasta, vai pitäisikö sanoa myllytontusta.

Samuli Paulaharju kirjasi 1920-luvulla muistiin tontun yhteistyön ihmisten kanssa.

Me kävimme marraskuun alussa kuulostelemassa, josko tonttu olisi myllyllään.

Lunta oli tuolloin varsin vähän, joten kävelijän kelpasi suunnistaa metsäpolulle.

Koska nyt kuljettiin tonttumaastossa, pidettiin piski remmissä.

Kilttinä pappana se tuskin tekisi tontulle mitään, mutta parempi katsoa kuin raskaasti katua.

Aikas leveä polku johdattaa Äkäsmyllylle.

Myllyn lisäksi alueella on toki muitakin rakennuksia.

Äkäsmyllycafe palvelee kulkijoita sesonkiaikoina.

Näin marraskuun alussa se oli visusti lukossa.

Tontusta ei näy tässäkohdin jälkeäkään.










Silta johdattaa yli Äkäsjoen.

Sen kohdalla joki jakautuu useampaan pikkuputoukseen.

Näiltä seuduilta on löydetty jälkiä kivikautisesta elämästä ja tämä onkin varmaan ollut suosittu levähdyspaikka metsäretkillä.




Myllyä lähestytään hiljaa ja kunnioittaen.

Ihan kuin sen ulkopuolella olisi pieniä jalanjälkiä....

...ehkä oravan, joka käyttää huopatossuja.

Sisällä myllyn hämärässä leijuu jauhetun viljan tuoksu.

Se tuo mieleen muistoja ajasta, jota kumpikaan meistä ei edes elänyt.

Tonttu on juuri käynyt täällä. Sen aistii selvästi ikiaikaisten myllynkivien asennosta.

Sillan toisella puolen on laavu, johon on pykätty aikasmoinen kivikasa nuotiopaikaksi.

Pitkospuita rakastava koira on edelleen tarkkana tontun varalta.

Ehkä ainoana meistä se onnistui näkemään vilauksen tontusta.

Äkäsmyllyn nurkilta lähtee polkuja halki metsän.
Tällä kertaa tyydymme keikkumaan myllyn liepeillä.

Poislähtiessämme joku tarkkaili meitä kelon katveesta.

Tunsin selvästi pienten silmien tuikean katseen.

Hyvää joulua!