Kun Metsien kätkemä alkoi telkkarissa alkukesästä, olin valmiiksi asennoitunut kriittiseksi ja vastahankaiseksi.En halunnut katsella mytologista tekotaiteellisuutta ja kuunnella diipadaapaa.
Siinäpä kävi niin, että sarjan mytologisuus kulkikin juuri sillä tasolla, jonka tunsin omakseni. Diipadaapaa ei tullut, vaan mielenkiintoisia aneknootteja historiasta ja luonnon salaisuuksista.
Kaiken kruununa oli upea kuvaus, jonka mahdollisti taitava kopterikameran käyttäjä.
Miten kaikki se luonnon kauneus saataisiin vangittua kirjan sivuille?
Reetta Ranta ja Antti Huttunen onnistuvat siinä yllättävän hyvin.
Liikkumaton kaksiulotteinen muuttuu komeasti kuvatuksi, liikkuvaksi ja moniulotteiseksi.
Kirjan sivuilta kerrotut jutut eivät katoa kuuntelun jälkeen, vaan niiden pariin voi palata, miettiä sanavalintoja ja antaa mielikuvituksen kuvittaa painettua sanaa.
Kaikkia niitä on kuljettu, kuvattu ja sanoitettu.
Mukana on tuttuja paikkoja ja monta uppo-outoa.
Kirjaa selatessaan on helppo löytää mielimaisemansa.
Ja ne tuntemattomat, jotka vielä odottavat tutustumista.
Niitä on hauska lukea, ja niille on annettu just sopivasti tilaa.
Ne täydentävät tarinaa, mutta eivät ole liian runsaita.
Lyön kuksani vetoa siitä, että tulossa on lisää!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti