Kävelyn filosofia koukuttaa

Kävelyn filosofia saattaa kuulostaa unettavan tylsältä, tai sitten inspiroivan kiinnostavalta. Riippuu kuulijasta. Ja asian esittäjästä.

Ranskalainen filosofian professori Frederic Gros taitaa itsekkin olla kävelijä, sillä hänen kirjoittamansa teksti kulkee pääosin kevyesti.

Kuin mielenkiintoista polkua verkkaisten askelten tahdissa.

Monet kuuluisat ajattelijat ja kirjailijat olivat intohimoisia kävelijöitä.

Kävelyn filosofiaa kuvailee heidän askelluksiaan, ajatuksiaan kävelystä ja kävelyn vaikutusta heidän aivotoimintaansa.

Friedrich Nietzsche (1844-1900) käveli paljon, parhaimmillaan kahdeksankin tuntia päivässä. Eikä suinkaan helppoa tasamaata. Hän suuntasi kukkuloille ja vuoristoon avarien näkymien äärelle.

Kävelyn fyysinen rasitus ja toisaalta ajatuksia avaava vaikutus pitivät miehen pitkään järjissään.

Kun selkäkivut rajoittivat pitkiä kävelyjä, alkoi lahjakkaan Nietzschen mieli rakoilla. Hän inhosi kaupunkeja, muttei enää kyennyt pakenemaan vuoristopoluilleen.

Nietzsche kuoli umpihulluna ja lähes liikuntakyvyttömänä.

Nietzsche-polon kertomus on, paitsi yleissivistävä, myös klassinen esimerkki kävelyn rauhoittavasta ja koossapitävästä vaikutuksesta.

Mutta se on vain yksi tämän mainion kirjan tarinoista.

Tyystin erilainen kävelijä oli Immanuel Kant (1724-1804).
Hän eli hyvin kurinalaista elämää ja kävelikin joka päivä saman reitin samaan aikaan.

Hengittäen vain nenän kautta.

Kuuluisien miesten vaellusten lisäksi kirjassa pohditaan myös kävelemistä, tossun laittamista toisen eteen: mikä tekee siitä tärkeän ihmiselle, mikä on sen vaikutus ajatteluun ja mielen kehittymiseen.

Mikä on kävelemisen taika?

Gros on löytänyt montakin selitystä kävelemisen lumolle:
-vapaus
-ulkoilma
-hitaus
-hiljaisuus jne jne

Kirjailija käsittelee kaikkia näitä elementtejä pohtivasti ja antaumuksella.

Tämä kirja on minun mieleiseni, sillä löysin sen sivuilta monia päässäni pyörineitä ajatuksia.

Ajatuksia, jotka muotoutuvat pitkien etappien hypnoottisessa askelluksessa.
Tai polveilevilla poluilla, joiden varrella luonto pistää parastaan.

Käveleminen on yksinkertaista, helppoakin.
Silti sen avaamat maailmat ovat monimutkaisuudessaan ylivertaisia.

Kuten ihmisen mieli.