Ikivihreä tuijametsä

Aulangolla, salaisessa paikassa sijaitseva tuijametsä ei talvea kavahda.

Sen siimekseen johdattavat pitkospuut ovat lumen peitossa, pakkastakin taitaa olla, mutta tuija senkun porskuttaa.

Kesällä tuijametsä oli varjoisa, mutta nyt talvella se on todella pimeä paikka.

On oikeastaan ihme, että lumi on löytänyt tiensä tuon tiheän oksiston läpi.

Pitkosten vieressä mutkitteleva puropahanen on jäässä, mutta jään läpi kuuluu hiljaista lirinää.

Se on kuin lupaus valoisammasta ajasta.
Kevääseen on vielä matkaa, mutta tuolla piilossaan se odottaa tulemistaan.

Polun päässä on näköalaterassi.

Se on aika hupaisa, mutta sopii kohdalleen oikein hyvin.

Varsinaista näköalaa ei ole.

Terassin vieressä roikkuvat Aulangon oravien joulukoristeet.

Bileet loppuivat jo pari viikkoa sitten, mutta niiden tunnelma on vielä aistittavissa.

On aika palata arkiseen maailmaan.
Tunnelin päässä näkyy valoa.

Ja niin pitkokset johdattavat kulkijan takaisin ihmisten ilmoille, avaran taivaan alle.




Tästä pääsee tuijametsän kesään.