Kävelyllä Kaupunginpuistossa

Hämeenlinnan Kaupunginpuisto, eli Parkki oli ammoin nimeltään Pyövelinmäki.

Silloin elettiin synkempiä aikoja, ainakin tämän alueen osalta.



Me lähestymme puistoa Tampereentien kautta. Sen varrelta nousevat jykevät kiviportaat puuston siimekseen.

Kaupunginpuistossa on mukavasti kiviaidalla reunustettuja kujia.

Vankityövoimalla rakennettuja.

Aivan portaiden yläpään kohdalla yhdessä kivessä on kaiverruksia.

En raaskinut tuhota hienoa lumipeitettä, sillä voin ihan hyvin tulla sulan kelin aikana lukemaan koko tekstin.

Ei tarvitse pitkään kävellä, kun ensimmäinen paviljonki häämöttää jo puiden välissä.

Paviljongin vieressä kulkee kaunis kävelypolku.

Rakennettuja käytäviä on alueella 5,4 kilometriä.

Lisäksi on omia aikojaan syntyneitä polkuja osavissa kohdissa.

Ja kun tätä käytävää kulkee jonkin askeleen eteenpäin, löytyy toinen paviljonki.

Ensimmäisen kopio.

Kaupunginpuistossa on useita mahtavia puita.

Aikoinaan niitä kasvatettiin taimitarhassa, joka sijaitsi nykyisen Sibeliuspuiston paikalla.

Kuuluisin puiston paviljongeista on Puistokomitean Paviljonki.

Sieltä on näkymä Vanajavedelle ja Hämeen Linnaan.

Okei, käytin zoomia, jotta linna tulisi paremmin esille...

Paviljongin edustalle on viime vuosien aikana rakennettu jykevät kukkaterassit.

Kesäisin niiden loisto näkyy pitkälle.

Lopuksi kiivetään puiston laelle, kesäteatterin nurkille.

Siellä kohoavat tekorauniot, jotka vangit rakensivat puiston raivaustöissä jääneistä kivistä.

Muurissa olevan viestin mukaan Hämeen läänin kuvernööri Otto Carl Rehbinder perusti puiston 1847.

Tattis Otto!

Tällä kertaa en uskaltanut kiivetä muurin päälle, sillä edellisellä kerralla en meinannut päästä sieltä ehjin nahoin alas.

Silloinkin oli liukasta ja korkeeta.

Ehkä palaan kesällä ja ehkä uskaltaudun jälleen kiipeämään... saas nähdä.







Hämeenlinnan Kaupunginpuisto on aina käymisen väärti.
Se on lähellä keskustaa ja täynnä kaunista katseltavaa.