Olikin aikamoinen harmi, että torni oli suljettuna, ja myös sen juurella nököttävä Tornikahvila oli kiinni.
No, jos ei anna moisten haitata, saattaa hyvinkin tehdä pikku lenkin Aulangon upeassa maastossa.
Tornin juurella näköalatasanteella maisemia pääsi toki ihailemaan.
Aulangonjärvi ei ollut vielä ihan kokonaan sula. Jonkinsortin hyhmä viipyili suojaisemmilla rannoilla.
Useistakin valokuvista tutuksi tullut Lusikkaniemi näytti oikein houkuttelevalta.
Ei siis muuta, kuin mäkeen vaan.
Legendaarinen portaikko vei sopuisasti yhä alemmaksi.
Punapukuinen tyttö oli treenaamassa ja juoksi portaita ylös alas.
Ylös alas.
Oikein kateeksi kävi moinen kunto ja sisukkuus.
Karhunluolalta johtaa polku yhä alemmaksi.
Aulangonjärven rannalla odotti kuvaamista komea kanto.
Se jatkoi elämäänsä suoden muille elinpaikkoja.
Kun kävelee ranta pitkin kotvasen etelään, löytyy reitti Lusikkaniemeen.
Nämä pitkokset olikin tehty hieman tukevammasta pöllistä.
Torni kohoaa kaiken ylle ja rannan puut ovat vielä kovin ilkosillaan.
Karhunluola on periaatteessa ihan tornin alapuolella, mutta puuston piilossa.
Lusikkaniemessä luonto heräili taas pikkuhiljaa uuteen loistoon.
Jäkälät ja sammalet olivat valmiita mikrotason kasvamiseen.
Tikat aloittivat uuden kesän luomisen jo hyvän aikaa sitten.
Tikkojen intohimosta hyötyvät monet muutkin linnut ja ötökät.
Oravien lounaspöytä oli helppo löytää.
Lusikkaniemi on pieni, mutta ihan vierailun väärti.
Sitä tulee helposti ihailtua vain tornista tai sen juurelta, mutta kannattaa ainakin kerran vuodessa astua askel likemmäksi.
Ja juuri nyt, juuri nyt lauloivat kaikki puiden linnut.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti